24 ruutua sekunnissa

The Punisher

2005-01-05T20:41:00.000+02:00

Nyt puhutaan tästä uudemmasta elokuvaversiosta. Kirjoitin lyhyen arvostelun leffasivuille. Pikaisesti sanottuna hyvä toimintaelokuva surkea vigilante-leffa.

* * *

Kaakkois-Aasian hyökyaallot

2004-12-30T14:41:00.000+02:00

Taru Sormusten Herrasta Kuninkaan paluun alussa on kohtaus, jossa hobitit Merri ja Pippin polttelevat kessua veden valtaan joutuneessa Rautapihassa. Tapaninpäivän tapahtumat ovat osoittaneet, että todellisuus voi olla tarua ihmeellisempää. Päätin jättää ostamatta 20 eurolla DVD-elokuvia ja siirsin rahat Suomen Punaiselle ristille.

Lahjoitus katastrofirahastoon

edit: Eilen 29.12. lahjoituksia oli tullut yli miljoonan euron edestä. Tänään summa oli kohonnut jo kahteen miljoonaan.

Van Helsing

2004-12-27T18:38:00.000+02:00

Huh huh! Yksi vuoden katsotuimmista elokuvista on ollut dracula-johdannainen Van Helsing (2004), joten koin elokuvan katsomisen "yleissivistävänä". Mistään elokuvataiteellisesti arvokkaasta teoksesta ei todellakaan ole kysymys, vaan silkkaa tehostemyllytystä goottitamineissa. Van Helsing on sen sortin kuraa, että sitä on liiankin helppo vihata ja haukkua huonoksi. Elokuvan pääjehuna on toiminut ohjaaja Stephen Sommers, elokuvien Muumio, Muumion paluu ja Scorpionkuningas takaa. Van Helsingissä on jopa näitä elokuvia enemmän erikoistehosteita. Elokuva on ahdettu täyteen vauhdikkaita kamera-ajoja, iljettäviä olentoja, jotka kirkuvat suu avoinna paljastaen limaiset hammasrivistöt, tusinan verran viimehetken pelastumisia, kasa irrallisia toimintakohtauksia ja räjähtävät hevosvaunut.

Koska Van Helsingissä ei ole tehostevyörytyksen lisäksi kunnollista juonta, kiinnostavia henkilöitä tai oikeasti pelottavaa aikalaiskuvausta, ei elokuvaa voi katsoa puistelematta päätään.

Kuinkahan moni elokuvan nuorista katsojista on kuullut Bram Stokerin Draculasta (1897) saatikka lukenut kirjan?

*

Walking Tall

2004-12-25T16:26:00.000+02:00

Toimintasankari The Rockin uusin elokuva Walking Tall (2004) lähti vuokraamosta mukaan näin joulupäivänä. Scorpionkuningas oli rimanalitus pahimmillaan, joten odotukset olivat Walking Tallin kohdalla alhaiset.

Elokuvan tarina kertoo kotikonnuille palaavasta erikoisjoukkojen sotilaasta (The Rock), joka saa aika pian huomata pikkukaupungin muuttuneen vanhan sahan sulkeutumisen ja uuden kasinon perustamisen myötä. Entisistä koulukaverit ja työtoverit ovat turmeltuneet ja menettäneet moraalinsa rahan ahneudelle ja huumeille.

Walking Tall muistuttaa westernin yksinäisen oikeudenpuolustajan urotekoja palauttaa oikeus kaupunkiin. Rockin esittämä Vaughn jopa heittää entisen korruptoituneen poliisin pois virasta ja alkaa itse kaitseta kaupungin rikollisia. Taka-ajatuksena uudella seriffillä on kasinon kulissien takana tapahtuvan huumeiden kauppaamisen lopettaminen. "Yksin kaikkia vastaan" -ajatusmaailman myötä toimintakohtauksissa piestään turmeltuneita pikkunilkkejä. Ensin lyödään, jonka jälkeen kysytään jos kysytään. Pikkukaupungin järjestys kuin arjen muut taustat voisivat korkeintaan olla jostain Kuubasta tai vastaavasta maasta. Rockin hahmo edustaa juuri sellaista elokuvan alalajia jota vierastan.

Täysin ajatukset hukannut käsikirjoitus ei edes yritä rakentaa hahmojen välille todellisia siteitä. Tappelukohtaukset, jotka ovat varmasti elokuvan ystäville sen tärkeimpiä hetkiä, on toteutettu paikoin mielenkiintoisesti. Silti nämäkään eivät pelasta elokuvaa. Hauska loppukaneetti paljasti elokuvan pohjautuvan tositapahtumiin!

Dawn of the Dead (2004)

2004-12-20T20:17:00.000+02:00

Zombieraina, joka ei kurottelu liian korkealle ja keskittyy itse asiaan eli elävienkuolleiden lahtaamisrepertuaarin laajamittaiseen hyödyntämiseen. Pääosittajista ainoastaan Ving Rhames on "suurinimi", kun muissa selviytyjien rooleissa nähdään tuntemattomampia kasvoja. Ohjaajana elokuvalle on tuntematon Zack Snyder. Verikekkerien efektivastaavat ovat sivelleet parketit kiiltävän punaiseksi, ja toiminta muistuttaa vauhdikasta konsolipeliä. Dawn of the Dead on tämän vuoden yksi positiivisesti yllättävistä kauhuelokuvista.

* * * *

Midsommer - kauhujen juhannus

2004-12-20T15:57:00.000+02:00

Tanskalaista teinikauhuilua. Elokuvasta on onnistuttu kuorimaan sellainen hollywoodilainen pintakiiltoisuus pois. Tarina keskittyy kaveriporukan keskinäisiin suhteisiin kauhun hiipiessä hiljalleen mukaan. Näin katsoja saattaa jopa välittää hieman pian verisesti kuolevien teinien puolesta. Elokuvan päätös ei istu elokuvaan, vaan on ylidramaattinen ja käsikirjoituksen osalta paikkaillun oloinen.

Pääosissa on tuoreita kasvoja. Vain Jalla! Jallasta! tuttu Tuva Novotny oli "vanha naama". Ja siitä repaleisesta juonesta, joka teinikauhuissa lähes toistuvasti on ei kannata välittää.

* * *

Harry Potter ja Azkabanin vanki

2004-12-20T15:45:00.000+02:00

Kolmas Harry Potter tuli katsottua viikko sitten. Valitettavasti jaksoin raahautua kirjoittamaan siitä vasta nyt.

Azkabanin vanki oli - niin kuin lupasivat - synkin Potter-elokuva. Edelleen elokuvaa vaivaavat tietokonetehosteilla näpertely ja pikkutarkka juoni. Elokuva marssittaa TV-ruudulle roppakaupalla kaiken maailman satuolentoja, mutta jo edellisten elokuvien kohdalla katsoja on kärsinyt yliannostuksesta eikä Azkabanin vangin lentävät hevoskotkat sun muut jaksa enää innostaa. Myös tarina on aivan liian pitkä ja polveilee sivupoluille hukaten aikaansa turhissa seikkailukohtauksissa. Silti Harry Potter -elokuvat ovat lapsille suunnatujen fantasiaelokuvien joukossa ehdottomasti katsomisen arvoisia kuin myös tämä Azkabanin vanki.

* * *

Kuningas Arthur Director's Cut

2004-12-14T06:22:00.000+02:00

Kun elokuva ei ollut vielä saapunut Suomen teattereihin odotin sitä innoissani. Historiallinen elokuva legendasta, ritarista ei voi olla kuin hyvän elokuvan merkki. Eikä tämänlaisten elokuvien kohdalla ole pahitteeksi jos elokuva on väsätty suurella budjetilla. Suuri budjetti merkitsee lähes poikkeuksetta viimeisteltyä, harkittua ja realistista lavastatusta ja puvustusta. Yksi iso edellytys historialliselle draamalle. Toiseksi taistelukohtaukset pysytytään toteuttaa mahtavan suurilla amatöörinäyttelijöiden joukkokohtauksilla tai kalliilla tietoteknosotilailla.

Tiedä sitten kuinka paljon Training Dayn ohjaajaa Antoine Fuquania on painostettu silottelemaan elokuvaansa? Valitettavasti homma haiskahti ensimmäisten lukemani arvosteluiden jälkeen Hollywoodin tusinahihnalta jalostetulta megahitiltä, jonka ykköstavoite on tuottaa rahaa. Ja haiseehan tämä edelleen rahastukselta, kun DVD-markkinoille suolletaan Fuquan omaksi leikkaukseksi kutsuttu Director's Cut (+15 min). Enemmän on vähemmän.

Kuningas Arthur (King Arthur, 2004 USA, Irlanti) ei ole hyvän lavastuksen, puvustuksen ja maskeerauksen lisäksi juuri paljoa muuta. Tarina etenee varsin tuttua reittiä toimintakohtauksesta toiseen välillä poiketen rakkauden kummuille. Elokuvan heikoimman suorituksen tekee pop-tähtimäinen Keira Knightley. Vuoden toinen eeppinen, historiallinen henkilökuvaus on Aleksanteri Suuresta kertova Oliver Stonen Alexander.

* *

Tokyo Godfathers

2004-12-13T16:31:00.000+02:00

Japanilainen anime Tokyo Godfathers (2003) on sopiva jouluelokuva tarinansa puolesta. Elokuvan teemat: kodittomuus, ystävyys, toisista välittäminen, anteeksianto ovat tuttua jouluelokuvakalustoa. Tarina kertoo kolmesta asunnottomasta jouluaattona Tokion kaduilla. He löytävät jätepussien sekaan piilotetun vauvan ja ottavat tämän huostaansa. Ketkä ovat Kiyokoksi nimetyn vauvan vanhemmat ja miksi he ovat hylänneet avuttoman lapsukaisen pakkaseen?

Elokuva on kauniisti piirrettyä animaatiota. Taustamaisemat ovat maalauksellisia. Tarina etenee jouhevasti pääosakolmikon (nuori tyttö, homotransu ja juoppo) matkassa pitkin suurkaupungin katuja. Hetkittäin elokuva nostaa mieleen Sofia Coppolan metropolielokuvan Lost in Translationin. Tällä kertaa näkökulma ei ole rikkaiden ja yksinäisten vaan varattomien ja nälkäisten. Tuo mystiseksi jäänyt suurkaupunki Tokio esiintyy uudesta suunnasta.

Tokyo Godfathers kertoo klassisen tarinan, mutta on silti riittävän omaperäinen ja tuore. Suosittelen animaatioelokuvan ystäville!

* * *

Ultimo Mondo Cannibale

2004-12-12T19:28:00.000+02:00

Kyseessä on marginaalielokuva. Katsoin elokuvan ilman tekstejä italiaksi, joten sä vähä mitä elokuvassa puhuttiin jäi hieman hämäräksi. Aka The Last Cannibal World (1976) kertoo ryhmästä, joka matkustaa viidakon keskelle lentokoneella. Heti alkuun laskeutuminen epäonnistuu ja kone hajoaa. Tämän jälkeen ryhmän ainoa nainen napataan viidakkoon ja loput lähtevät perään. Vihreyden keskeltä löytyy kannibaaliheimo, jonka vangiksi sankarimme joutuu.

Italialaisen Ruggero Deadaton ohjaama elokuva tuli katsoa mielenkiinnosta. Genren elokuvista ainoastaan Cannibal Holocaust (1980) oli tuttu. (Elokuvilla on sama ohjaaja.) Filmille oli tallentunut kannibalismin ohella, raiskauksia, villieläinten tappamista ja hollywood-elokuvien tapaan selviytymistarina häilyvällä romantiikalla maustettuna. Ikävä kyllä ajatuksenjuoksu on hieman hakusessa, joten asiallisempi "analyysi" jää nyt kirjoittamatta.

Ihania päiviä

2004-12-12T13:15:00.000+02:00

Aasian yksi uusista nousevista elokuvamaista on Etelä-Korea. Juuri perjantaina teattereihin saapunut Oldboy on palkittu trilleri, joka lainailee tunnelmia Hitchcockin kuin Tarantinon töistä. Aasialaisille elokuville tyypilliseen tapaan tiedossa on länsimaisittain paljon ja inhorealistista väkivaltaa. Kriitikko Tapani Maskula tykästyi elokuvaan muuten, mutta elokuvan päälle hyökkäävä väkivalta sai tuntea kriitikon kynän terävyyden.

Perjantaina katsoin kuitenkin hieman vanhemman eteläkorealaisen animaation Ihania päiviä (Wonderful Days, 2003 Etelä-Korea, Yhdysvallat). Ulkoisesti silmiä hivelevän korea normaalia piirrosjälkeä ja tietoteknisiä apuja hyödyntävä anime kuuluisi ehdottomasti nähdä isolta kankaalta. Kuvamaailmaan on hivutettu konsolipeleistä tuttuja kuvakulmia, ja jos ja kun elokuvan tarina siirretään pelimaailmaan sulkeutuu ympyrä helposti umpeen.

Ihania päiviä ei vain yllä ulkoisen ihanuuden tasolle tarinan tai hahmojen kohdalla. Jos elokuvasta riisuu pois kaiken animoinnin upeuden jää ohut ja kalpea käsikirjoitus, joka kertaa Fritz Langin sci-fi-klassikon Metropoliksen tulevaisuusvisioin.

* * *

Espoon viimeinen neitsyt

2004-12-09T19:35:00.000+02:00

Tässä yksi kotimaisen elokuvan uusista tuulista. Espoon viimeinen neitsyt kertoo 16-vuotiaasta Minnasta, joka tuntee eläneensä liian suojattua elämää. Ennen kaikkea nuori naisenalku kokee neitsyyden ahdistavana. Ystävänsä Emman kanssa kaksikko lähtee tien päälle liftaten kohti Suomen aurinkoista kesää. Road movie -hengessä Minna ja Emma päätyvät aina Ilosaarirockiin.

Espoon viimeinen neitsyt on raikas ja tuore nuorisoelokuva. Elokuva ei aliarvioi katsojaa, vaan henkilöhahmot ovat aidontuntuisia aikuisuuden kynnyksellä eksyksissä haahuilevia nuoria. Tarina lainailee jenkkielokuvista tuttuja hetkiä sovittaen ne onnistuneesti suomalaiseen ympäristöön. Pääosanesittäjät Hennariikka Laaksola ja Saila Laakkonen kuin muut nuoret näyttelijät ovat ennen kaikkea luonnollisia ja osaavia rooleissaan. Dialogi kulkee sujuvasti eteenpäin eivätkä "vittu" -sanat särähdä korvissa mikä sai monen aikuisen mielessä kiehumaan elokuvan Sairaan kauniin maailman katsottua.

Espoon viimeinen neitsyt on rohkea kuvaus kiltin tytön epämääräisistä yrityksistä taivoittaa jotain aikuisten rankasta ja ahdistavasta maailmasta.

* * * *

Alelaarista pari elokuvaa

2004-12-08T21:12:00.000+02:00

Piti lähteä jouluostoksille Turkuun. Sen suurempia suunnitelmia ei ollut mitä ostaisin lahjaksi ja kenelle. Poikkesin matkalla kalusteliikkeissä katsomassa tyylikästä sohvapöytää. Mielestäni sopivan tiukalla budjetilla (alle 200 euroa) olisi Sotkasta saanut lähes minkälaisen pöydän tahansa. Kalusteketju on siis juuri sellainen mitä mainokset lupaavat: halpa ja halvanoloinen. Tuntui, että suurin osa pöydistä oli rakennettu "samasta puusta" pienin eroin. Olihan siellä muutama sopivakin, jotka olisin voinut ostaa. Naapuri liikkeessä (Asko) hintahaitari nousi jo lähemmäs puoleentuhanteen. Jätin tällä kertaa pöydän ostamatta. Näin muuten harvinaisen tyylikkään mafiahenkisen tummanahkaisen sohvakaluston, jonka ostaisin jos vain talous kestäisi.

Anttilassa en jaksanut kierrellä kovinkaan kauaa, vaan suunnistin suoraan leffaosastolle alelaareja tonkimaan. Mukaan lähti pari klassikkoa: Oliver Stonen Platoon ja Yul Brynnerin tähdittämän Seitsemän rohkeata miestä. Stonen sotaelokuva voi olla, että olen nähnyt joskus nuorempana, mutta western on varmasti katsomatta. Saa nähdä kuinka pian sekin tulee katsottua, kun hyllyssä odottaa useampi muu elokuva vielä muoveissa. On tämäkin sitten ongelma! Ja niitä joululahjoja en sitten muistanut enää ostaa.

Viimeinen tuomio

2004-12-07T19:11:00.000+02:00

Viimeinen tuomio (The Statement, 2003 Ranska, Iso-Britannia, Kanada) on useampaan osaan jakautunut takaa-ajotrilleri, joka vauhdikkaan toiminnan sijasta on saksalaisista rikospoliisisarjoista tuttua tappavan tylsää jurnutusta. Michael Caine pakenee ranskalaisten viinitarhojen ohitse perässään Tilda Swintonin ja Jeremy Northamin esittämät naistuomari ja tämän everstikumppani. Hetkeksikään elokuva ei saa tuulta alleen, vaan ihmisjahti ja rikostutkinta laahautuvat näyttelijöidensä perässä. Hengenvaaralliset ja jännitystä lisäävät elementit kuin juutalaisaktivistit, mystinen Saint Marien ritarikunta tai entinen sotarikollinen ovat vain sanoja, joiden todellinen uhka elokuvassa jää olemattomaksi. Eivätkä elokuvan ulkoiset puitteet ole kummoiset. Lavastus on hillittyä ja persoonatonta. Tämän lisäksi elokuvasta puuttuu loppuhuipennus, joka olisi ehkä pelastanut elokuvan kokonaisvaltaisen kuivan tunnelman.

Henkilöhahmot ovat harvinaisen vaisuja ja tylsiä. Katsojaa ei paljoa kiinnosta miten kaksikolla Swinton-Northam loppujen lopuksi käy. Saavatko he toisensa elokuvan lopussa? Valitettavan mitättömän roolisuorituksen tekee myös ns. pääosassa Michael Caine. Teloittaja-Brossard jää etäiseksi hahmoksi. Hahmoon on pyritty tuomaan valoisampia puolia, mutta Caine tyrii osansa surkean käsikirjoituksen avustuksella. Viimeinen tuomio on lähes kaikessa rimanalittaja.

Elokuva on juuri ilmestynyt videolle ja DVD:lle, jos siis jotain vielä kiinnostaa.

* *

Valokuvien arkistointi

2004-12-02T16:52:00.000+02:00

Kun toiseen ongelmaan löytää ratkaisun muodostuu tästä uusi ongelma toisaalle.

Itselleni kävi näin juuri tänään. Olin lopultakin saanut päätettyä minkä joululahjan annan äidilleni. Päätin teettää vanhoista diakuvista pienen albumin. Kävin maksamassa äidilleni joululahjaksi diakuvista teettämiäni normaaleja paperikuvia. Kysäisin valkokuvausliikkeen tiskin toiselta puolelta mahdollisuuksista arkistoida suurempi määrä vanhoja diakuvia tietokoneelle. Nyt yhden kuvan hinnaksi tuli 1,20 (diasta paperille), joten kahdeksan kuvan teettäminen kustansi lähemmäs kymmenen euroa. Koska isälläni on diakuvina (siis pelkästään dioina) reilusti yli 2 000 valokuvaa lapsuusvuosistani ei arkistointia kannata hoitaa ammattilaisen kautta. Yksi vaihtoehto olisi siirtää valokuvat erillisellä diaskannerilla(?) omalle koneelle talteen. Tietenkin siirtourakka olisi hidasta ja olisi tehtävä omalla vapaa-ajalla, toisaalta hinnassa säästäisimme varmasti moninkertaisesti.

Tunnetusti bakteerit syövät jatkuvasti diakuvan pintaa pilaten aikanaan koko kuvan, joten arkistointi olisi tehtävä mahdollisimman pian. Näin varmistettaisiin kuvien säilyminen, vaikka voivathan kuvat tuhoutua myös CD:ltä tai kovalevyltä.

Arkistointiongelman lisäksi isältäni puuttuu diaprojektori, jolla diakuvia voisi katsella. Kirjahyllyn laatikossa on siis tuhansia lapsuuteni hetkiä ikuistettuna, mutta en ole voinut katsoa niitä viimeiseen kymmeneen vuoteen.

Täytyy hieman tutkiskella netin sivustoja jos vaikka löytäisin ratkaisun ongelmaani.

Joululahjavinkki: Muurahaisterraario pikkuveljille. Hienoa tässä olisi se, että terraario oli täytetty "avaruusgeelillä", josta murkut saisivat ravintoa ja pikkuveljet voisivat samalla seurata yhdyskunnat elämää geelin lävitse. Hinta vain on hieman korkea (35e). Pitää jututtaa siskoa osallistumaan lahjainvestointiin. Ei sen mitään pehmeitä villavaatteita kannata veljille ostaa! Antquarium!

http://workspace2.smilehouse.com/workspace.client_mulletimports/ShowProduct/0020

The Quentin Tarantino Collection

2004-12-01T17:52:00.000+02:00

DVD-hankinta: Kirkuvan keltainen, tuoremehupurkin näköinen, videovuokraamon tiskin takaa mestariohjaajaksi kymmenessä vuodessa nousseen Quentin Tarantino elokuvat ovat nyt yhdessä paketissa. Nimellä The Quentin Tarantino Collection kulkeva neljän elokuvan ja kahdeksen levyn tiiliskivi tarttui kivuttomasti, ilman verenvuodatusta eilen mukaan R-Kioskista (45,90e). Kiireimmältäni katsoin jo Kill Billit läpi ja tällä hetkellä Pulp Fiction pyörii. Elokuvien lisäksi levyillä on seitsemisen tuntia bonusmateriaalia, jonka katsomiseen täytyy pyhittää joku jouluviikonloppu.

Tarantino-box: http://www.nordiskfilm.fi/video/elokuvaesittely.php?id=1368

PS. Tapaus Kari "kippari" Jokinen on muuten palannut Kinopalatsin foorumille mukanaan jakautuneen mielen toinen persoona Kalle Kulkevainen. Vain yhden kuukauden sukeltajasankarimme pystyi pysymään poissa!

Selaimen vaihto

2004-11-29T20:30:00.000+02:00

Viimeviikolla uutisoitiin Internet Explorerin epäturvallisuudesta. Jo tätä ennen on erinäisillä keskustelupalstoilla saanut lukea IE:n turvattomuudesta. Tällä kertaa päätin toteuttaa suunnitelmani ja vaihtaa selainta (lopullisesti) IE:stä johonkin toiseen. Päätin kokeilla Mozillan Firefoxia, valitettavasti koko ohjelma ei suostunut asentumaan koneelle. Seuraava selain oli sitten Opera. Tällä hetkellä surffaillaan norjalaisella Operalla. Ilman ongelmia uuden selaimen kanssa ei olla selvitty. Uusi käyttöliittymä vaatii opettelunsa.

Eilen tuli katsottua Sotamies Ryanin Normandian maihinnousu -jakso läpi. Komeaa katseltavaa! Valitettavasti työpäivä tänään, joten elokuva jäi kesken. Täytyy kaivaa VHS jostain kaapista ja katsoa elokuva taas kerran.

EDIT: (30.11.) Kiitoksia kommenteista! Kokeilin vielä kerran Firefoxin asentamista, mutta homma tyssää edelleen kesken. Näytölle ilmestyy tällainen ilmoitus: "Asennuksessasi tapahtui virhe - Firefox-selain: - 202 ACCESS_DENIED". Eikä tämän jälkeen auttanut kuin lopettaa asennus.

The Ladykillers

2004-11-28T19:35:00.000+02:00

Coenin veljesten The Ladykillers (2004) jatkaa samoilla linjoilla mitä kaksikon vanhempi Voi veljet, missä lienet? (2000). Elokuva ei ole kovin syvällinen tyytyen viihdyttävään tarinaan, hauskaan rekvisiittaan ja persoonallisiin hahmoihin. Koska elokuva ei hetkeksikään innosta hihkumaan kotisohvalla eikä toisaalta myöskään saa haukottelemaan, on The Ladykillers hyvää pop corn -viihdettä.

* * *

Spartan

2004-11-24T19:08:00.000+02:00

Sokkona lähti vuokraamosta mukaan David Mametin tuore Spartan (2004). Pääosassa nähdään Val Kilmer. Tarina on salaisenpalvelun kylmäverisestä, arjesta eteentyneestä ammattitappajasta, joka pyrkii saamaan presidentin kidnapatun tyttären takaisin. Näkökulma on ammattitappajan eikä johtajaporras saa elokuvassa kasvoja. Itse presidenttikin on vain arvonimike käskyjen takana. Tavanomaisesta agenttitarinasta eroava elokuva tempaa nopeasti mukaansa yllättävien juonenkäänteiden romuttaessa katsojan mielessään rakentamat odotukset. Eivätkä luodin eteen joutuvat välttämättä säästy pelkästään ruhjeilla. Elokuvan hyviksi puoliksi voi laskea raadollisen ja armottoman maailmankuvauksen, jossa työllensä täysin omistautunut ammattitappaja joutuu hyväksymään myös oman kuolevaisuutensa.

Hetkittäin elokuva tuntuu menettävänsä vauhtiaan, kun kuvaus kompuroi TV-sarjamaisena. Käsikirjoitus on myös Mametin jälkeä. Tiedä kuinka tärkeä projekti on ollut Mametille, mutta mm. lopussa tapahtumat tuntuvat valahtavan tusinatrilleriksi. Olisiko Mamet tullut sokeaksi tekstilleen vai miksi tarinan päätös ei natsaa filmin muiden kohtauksien kanssa. Pusuhuuli Tia Texada on liian "sexy babe" kersantiksi Val Kilmerin pariksi.

Spartan on silti ehdottomasti katsomisen arvoinen juuri poikkeavan näkökulmansa ja Val Kilmerin ammattitaitoisen esiintymisen ansiosta. Valitettavaa, että elokuva päätyi suoraan DVD:lle.

* * *

Lost in Translation

2004-11-21T19:23:00.000+02:00

"Shadows of Tokyo"

Sofia Coppolan palkittu ja kehuttu ohjaus Lost in Translation ei pettänyt odotuksia. Näin heti elokuvan katsomisen jälkeen on todella hieno fiilis. Elokuva herätti ajatuksia. Ulkona alkoi satamaan suuria, keveitä lumihiutaleita. Voisin jopa sanoa olevani onnellinen tämän yhden elokuvan jälkeen. Täytyy nyt vain fiilistellä loppu ilta, istuutua sohvalle ja soittaa elokuvan soundtrackiltä parhaimmat hetket.

* * * *

S.W.A.T

2004-11-21T13:28:00.000+02:00

S.W.A.T (2003) on seisonut vuokraamojen hyllyillä jo joitakin kuukausia, mutta en ole ollut innostunut vuokraamaan elokuvaa. Odotukset olivat ajatuksettoman toimintarainan ja tyylikkään persoonallisen poliisitarinan välillä. Valitettavasti tällä kertaa - niin kuin yhdentoista elokuvan kohdalla tusinasta - lopputulos oli juuri sitä ajatuksetonta rymistelyä, joka ei tunnu missään eikä jätä juuri muistikuviakaan mieleen. Ainoastaan bassot järisyttivät viinilaseja baarikaapissa.

Elokuvan naamat: 1.) Colin Farrell on pettymys isolla P:llä. Mies tyytyy poseeraamaan komeaa kroppaansa antaen tilaa elokuvan toiselle tähdelle 2.) Samuel L. Jacksonille. Jackson taas valitettavasti on tälläkin kertaa eksynyt toistamaan aikaisempia roolejansa. SWAT-ryhmän johtaja Hondo (Jackson) ei sentään ole yhtä kuiva hahmo mitä Jacksonin pohjanoteerauksissa Kaava 51:ssä tai Star Warseissa. 3.) Josh Charles nähdään ryhmän varjopuolena. Miehen muistettavin rooli on useamman vuoden takaa elokuvasta Kolmen kesken (1994) Homo-Eddynä.

Kyseinen elokuva on ollut yksi varhaisteini-iän katsotuimpia elokuvia, ja taitaa videokin vielä löytyä hyllystä. Lara Flynn Boyle kähisee kahden miehen kämppiksenä ja haluaa Charlesin esittämää homoa, joka taas kurkkii kaapistaan Stephen Baldwinin esittämää Stuartia. Baldwin, jolla oli silloin mielestäni varsin komea kampaus (nykyään, hyi helvetti!) taas yrittää napata Flynn Boylen sänkyynsä. Pari vuotta sitten olen nähnyt elokuvan viimeksi, jolloin pettymykseksi huomasin elokuvan olevan korkeintaan keskitasoinen romanttinen komedia. Ja kaikki "avoimet homokeskustelut" tuntuvat nyt suorastaan tyhmiltä vanhakantaisuudessaan. Silti elokuvan "viimeinen kesä yhdessä" -henkinen tunnelma puree edelleen. Voi voi, kun itsekin joskus uskaltaisin irrottautua arjesta ja lähteä varastamaan pihatonttuja!

S.W.A.T saa kaksi pistettä.

* *

Elephant

2004-11-19T19:12:00.000+02:00

Varsin järisyttävä mutta kaunis art house-elokuva Columbine koulujoukkomurhista, joista Michael Moore viritti dokumenttinsa Bowling for Columbine. Lainaan tällä kertaa muutamaa muuta arvostelua:

"Vaikkakin Gus van Santin antama tulkinta Columbinen koulujoukkomurhalle on parhaita mahdollisia mitä elokuva voi tehdä, pysytellä mahdollisimman sivullisena sille mitä tapahtuu ja tehdä kuitenkin ihmisistä ja heidän ympäristöstään hyvin yleisesti myötäkoettava..."
M. G. Soikkeli

"Hän (Gus van Sant) on loihtinut keinotekoisen dokumentaarin tavallisesta koulupäivästä. Elephantin suurin vahvuus onkin äärimmäisen tarkkaan hiotussa visuaalisuudessa ja tapahtumia limittävässä kerronnassa. Tarkoin rajatuissa ja ajetuissa kuvissa käytetään hyväksi koulun tiloja ja erityisesti käytäviä, joilla elämäntarkoitustaan ja paikkaansa tapailevat nuoret laahustavat. Parhaimmillaan Van Sant loihtii koulun hiljaisesti sortoa ylläpitävän ankeuden ja masentuneisuuden katsojan aistittavaksi. Kerrontaan ohjaaja luo kontrasteja musiikin avulla. Tunteminen ankkuroidaan Beethoveniin ja yksilöt jätetään kasvoiksi, joilla on etunimi ja joihin katsoja ei samastu. "
-Juha Rosenqvist, Film-o-holic.com

Omat tähdet elokuvalle: * * * *

Wonderland Murders

2004-11-18T14:32:00.000+02:00

John Holmesin yli 30 sentin mittainen legenda on saanut elokuvafilmatisoinnin Wonderland Murders (2003). Elokuva eroaa niistä tuhannesta miehen tähdittämästä elokuvasta sillä ettei tällä kertaa Sitä nähdä koko elokuvan aikana. Toiseksi John Holmesina nähdään Val Kilmer.

Vuonna 1988 kuollut John Holmes oli osallisena 1981 heinäkuussa Hollywoodissa tapahtuneeseen murhamysteeriin Wonderlandissa. Tuohon aikaan jo uransa ehtoopuolta viettänyt kokaiinilla sun muilla aineilla koppansa lopullisesti sekoittanut John Holmes oli mukana pikkunilkkien kanssa varastamassa suuren huumevälittäjän lastia. Myöhemmin neljä narkkareista murhattiin kylmäverisesti ja John Holmes oli yksi epäillyistä.

James Coxin ohjaama elokuva ei pyri antamaan katsojalle vastauksia hämäräksi jääneessä tapauksessa. Mikä oli Holmesin osuus murhissa? Oliko Holmes vain säälittävä heroiiniannostaan haluava nisti vai ryöstön ja murhien yksi suunnittelijoista? Val Kilmer on liian kaunis poika Holmesin osaan, vaikka työskentely onkin vakuuttavaa. Dylan McDermott yhtenä huumenarkkareista onnistuu roolissaan ja jään mielenkiinnolla odottamaan miehen seuraavaa roolia. Pitkän parran ja huivin taakse naamioidut kasvot sopisivat hyvin myös onnellisen ja kiltin miehen osaan. Elokuvan parasta antia ovat kahden epäillyn poliisikuulusteluissa kuullut täysin ristikkäiset versiot, jotka ohjaaja Cox kuvaa hienosti.

Eihän Wonderland Murdersia voi sanoa John Holmes -elokuvaksi oikein edes siinä mielessä, että todellinen Holmes on ollut osallinen tapahtumiin. Trillerinä elokuva on keskitasoa parempi. Soundtrack raikaa aikansa hittejä.

* * * ½

Shaun of the Dead

2004-11-17T17:58:00.000+02:00

Kakkosella joitakin vuosia takaperin esitetyn Avaruuden tuntua (Spaced)-komediasarjan trio (Edgar Wright, Simon Pegg ja Nick Frost) on päässyt toteuttamaan suurella rahalla täyspitkää elokuvaa. Kysymyksessä on spoof-raina Shaun of the Dead (2004), jossa elävät kuolleet sotkevat Shaunin (Pegg) suunnitelmat korjata hajonnut suhde tyttöystäväänsä.

SotD ei pilaa mahdollisuuksiaan menemällä matalimmasta kohtaa ja tyytyen revittelemään navanalaisille huumorilla. Ehei, elokuva yhdistää parisuhdedraamaa, zombie-elokuvien kliseitä ja todella naurattaa lainauksillaan muista elokuvista (Night of the Living Dead, Rambo...). Näyttelijät tekevät vahvat esiintymiset, vaikka olisin ehkä kaivannut aavistuksen syvempiä hahmoja. Tämän voisin jopa ostaa DVD-hyllyyn. Sopii baari-illan alkajaiseksi. Elokuvassa on ainesta pieneksi kulttiparodiaksi.

PS. Elokuva ei pehmoile, vaan mukana on myös kunnon slasher-kamaa.

* * * ½

Linnunradan käsikirja liftareille

2004-11-17T15:18:00.000+02:00

Douglas Adamsin kulttiklassikko Linnunradan käsikirja liftareille (1981) on varmasti monelle se yksi parhaimmista scifiromaaneista. Adamsin varsin päätön mutta nokkela teos sai myöhemmin jatkoa.

Brittien YLE, BBC, on tehnyt 80-luvun alussa kuusi osaisen televisiosarjan Adamsin romaanista. Viime vuonna Panvision julkaisi sarjan suomenkielisenä ja itse huomasin VHS:n kirjastossa. Oli siis aika pyyhkiä mielestä omat arthurdentit ja fordprefectit ja tutustua BBC:n trikkien täyttämään galaksiin. TV-sarjan tehosteet ovat vanhentuneet ja ovat hyvinkin olleet jo vuonna 1981 sarjan valmistuessa katsojan silmissä surkeita. Mutta koska itse tarina noudattelee uskollisesti Adamsin kirjaa tapahtumien osalta sekä verbaalisesti, viihdyin itse kolme tuntia varsin hyvin.

Eikä sovi unohtaa suomalaisen Radioteatterin tekemää loistavaa kuunnelmaa kirjoista. Kyseinen kuunnelma on poikkeuksellisen laadukas ja ääninäyttelijät (mm. Heikki Kinnunen) tekevät upeaa työtä. Tätä suosittelen todella!

Ja mikä parhainta: Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille on saamassa ensivuonna täyspitkän elokuvan: Viralliset sivut ja Ville Saalon liftari-sivut

Ensilumi

2004-11-16T16:30:00.000+02:00

Ensilumi saapui myös lounaisrannikolle. Tässä iltapäivän tilanne: http://koti.mbnet.fi/filmgoer/blogi/16112004.jpg

Isänpäivä

2004-11-14T18:40:00.000+02:00

Taloudellinen tilanteeni on ollut masentavan heikko viimeiset kaksi viikkoa. Syypää rahapulaan löytyy ruudun tältä puolelta. Olen aina saanut rahan säästämisessä arvosanaksi välttävä. Suurimmat vitutukset ovat aiheuttaneet tv-lupamaksu (90 euroa), auton syyshuolto (reilut 100 euroa) sekä sekalainen joukko laskuja ja kulutuksen riistäytymisiä. Eräänlainen pohjanoteeraus oli eilen, kun baari-ilta kuihtui yhden tuopin mittaiseksi tripiksi. Ja ennen kello 0:00 kotiin nukkumaan!

Rahapula on vaikuttanut luonnollisesti ensimmäiseksi juuri DVD-levyjen ostoon. En ole edes viitsinyt vierailla verkkokaupoissa keräämässä painetta otsalohkoon. CDON:lla oli tämä viikko toimitukset ilman postimaksuja! Täytyy vain valehdella itselle ettei sieltä mitään kuitenkaan olisi löytänyt.

Seuraavan kerran, kun kirjoittelen olen toivottavasti nähnyt jo Pixarin tuoreimman Ihmeperheen (The Incredibles, 2004).

Koirankynnen leikkaaja

2004-11-13T19:53:00.000+02:00

Markku Pölösen viimeisin Koirankynnen leikkaaja (2004) on lämmin, romanttinen kertomus sodanjälkeisestä Suomesta ja sotaveteraanien maasta. Elokuvan pääosassa nähdään laatunäyttelijä Peter Franzén, joka valitettavasti ei pääse irrottelemaan kunnolla roolissaan, vaan tyytyy vajaamielisen Mertsin osassa heikompaan työskentelyyn. Muissa osissa on vakiokasvoja uudemmista kuin vanhemmista kotimaisista elokuvista. Leo Lastumäki jäi mieleen karhumaisena savottamiehenä. Pitkässä kuumassa kesässä jo kiukkuista ja väkivaltaista nuorta esittänyt Timo Lavikainen tuntuu toistavan debyyttirooliansa myös Pölösen elokuvassa.

Koirankynnen leikkaaja ei syty missään vaiheessa. Kerronta on seesteistä lähes koko elokuvan mitan. Kamera seuraa rauhassa metsämiesten työntekoa savottatyömaalla. Pölönen on selvästi omassa ympäristössään piehtaroidessaan nostalgisessa satumaassaan. Olisin kaivannut dramatiikkaa, nyt elokuva tyytyy lähes ohittamaan sodan traumat.

* *

Fahrenheit 9/11

2004-11-13T13:35:00.000+02:00

Ei sopisi katsoa elokuvaa kahdessa osassa (eilein yöllä ja tänään aamulla). Varsinkin, kun kyseessä on George Bushia kritisoiva Michael Mooren kohua herättänyt dokumentti Fahrenheit 9/11. Mooren aikaisempi menestysdokumentti Bowling for Columbine (sain muuten halvalla Anttilan laarista) nosti ristiriitaisia mielipiteitä miehestä. Fahrenheit 9/11 jatkaa samalla linjalla. Hieman hajanainen ote vaivaa elokuvaa, kun Moore pyrkii niputtamaan syytteitä Bushia vastaan: virkaanastujaisten sotkut, syyskuun 11. terrori-iskut ja sodat Afghanistanissa ja Irakissa. Kuvaruudussa vilisee leikattuja pätkiä presidentistä eikä katsoja voi mitenkään yhdistää nähtyä kuvaa todellisiin tapahtumaan, kun Moore jo kuljettaa tarinaa eteenpäin. Tässä mielessä Moore ei ole ohjaamassa omasta mielestäni oikeanlaista dokumenttia. Itse tykkäisin katsoa asiapitoisia faktadokumentteja enkä elokuvallisin keinoin "väritettyä totuutta". Kiitokset kuitenkin Moorelle, joka onnistuu mielenkiintoisesti nolaamaan Bushin. Netistä löytyy runsaasti hyviä ja ajatuksiaherättäviä arvosteluja elokuvasta. Kannattaa poiketa esim. Elitistin ja Film-o-holicin sivuilla.

* * *

The Truman Show

2004-11-13T13:23:00.000+02:00

Toistamiseen parin kuukauden sisään tuli katsottua Jim Carreyn tähdittämä satiiri The Truman Show (1998). Istutin ala-asteikäiset veljet television ääreen katsomaan tätä loistavaa elokuvaa. Yllättävän hyvin he jaksoivat seurata elokuvaa minun suosiollisella juoniselostuksella oudoissa kohtauksissa. Välillä sitä hämmästyy, kun 7-vuotias hoksaa elokuvasta jotain sellaista mitä itse ei ole tullut huomanneeksi. Itselläni The Truman Show on ollut yksi vaikuttavimmista elokuvista. En puhu siitä, että elokuva olisi suosikkini elokuvallisten ansioiden takia, vaan koska elokuvan valhemaailma on herättänyt omassa pikkupäässäni ajatuksia mahdollisesta salaliitosta minua kohtaan. Enkä varmasti ole ainoa Truman Shown katsoja, joka tällaisia on epäillyt elokuvan nähtyä. Mielenkiintoinen elokuva idealtaan, toteukseltaan aavistuksen liian hollywoodimainen.

Lainaus viime katsotelukerrasta:

"Oli sitten ensi-illan jälkeen huonontunut aikalailla. Perusidea oli luonnollisesti edelleen yhtä kutkuttava mitä aikanaan. Toteutus on vain niin yksioikoisesti ja romanttisesti ohjattu. Carrey näytteleminen on harhailua miehen komediaroolien ja draamallisemman vässykän välillä. Jälkikäteen miehen tuoreemmat draamaroolit nähtyä voisi sanoa, että jo Truman Shown aikana Carrey olisi pitänyt heittäytyä rooliinsa täysillä eikä tuoda mukaan ilveilyä ja hauskuuttelua. Onhan tämä viihdyttävä, mutta olisi vain saanut olla monin verroin särmäkkäämpi."

* * *

Yllättävä sähköposti

2004-11-08T17:10:00.000+02:00

Sain eilen sähköpostia yllättävältä taholta. Ensireaktio postia lukiessa oli: "Mitä pahaa minä nyt olen tehnyt?" Lähettäjä oli KRP:n ylikomisario, tuttu naama television ajankohtaisohjelmista ja haastatteluista. Ylikomisario kyseli ranskalaista huumepoliisielokuvaa Vasikkaa (Le Cousin), olisiko sitä mahdollista saada jostain. No, tottakai rehellinen kansalainen auttoi virkavaltaa, vaikkakin kehnoin tuloksin. Vasikkaa ei ole julkaistu DVD:llä ja Anttilan alelaareista VHS:nä sitä ei enää taida löytää. Kaiken kaikkiaan piristävä posti kaiken spammin ja haistattelupalautteen joukossa.

Nelosen sunnuntai-illassa esitettiin M. Night Shyamalanin Unbreakable - särkymätön. Vilkuilin kirjaa lukiessa elokuvaa toisella silmällä. Luonnollisesti tulee vertailtua tätä Shyamalanin aikaisempaan hittielokuvaan Kuudenteen aistiin. Tällä kertaa antaisin elokuvalle vain kolme bongorumpua.

* * *

Bileet Roxburyssa

2004-11-07T11:50:00.000+02:00

Teini-ikänsä 90-luvulla technon ja dancen aikaan elänyt ei voi olla rakastamatta tätä poikkeuksellisen hauskaa romanttista komediaa. Bileet Roxburyssa (A Night at the Roxbury, 1998 USA) esitettiin taas kerran televisiossa ja pakkohan se oli katsoa. Will Ferrell ja Chris Kattan ovat tuttuja huippukoomikoita Saturday Night Livesta. Tässä elokuvassa kaksikon kemiat toimivat hyvin yhteen tarinan tarjotessa jatkuvalla syötöllä hauskoja tilanteita. Ehdottomasti mukana top-10 komediat -listalla!

* * * * *

Perjantaina tuli katsottua ennen baariin siirtymistä Road Trip -opiskelijakomedian jatkumo tai samaa high school-aihetta sivuava Eurotrip (2004 USA, Tsekki). Yllättäen elokuva toimi seurassa ja naurut irtosivat muutaman kerran. Yksin katsottaessa veikkaisin kokemuksen olleen selvästi vaisumpi. Crazy-komedia, josta puuttui persoonallinen ote eikä vitsien ylitseampuminen ollut tarpeeksi suurella hehtaaripyssyllä ammuttua.

* *

Kirja: "Elämäni elokuvat"

2004-11-04T16:17:00.000+02:00

Kirjastosta tuli napattua pitkästä aikaa oikea romaani. En päätynyt pelkästään selaamaan lehtilukusalin antimia. Kyseinen teos ei ole Francois Truffautin Elämäni elokuvat (1982), vaan chileläissyntyisen ja Kaliforniassa kasvaneen Alberto Fuguetin tuore julkaisu (Las películas lemi vida, 2003). Kirja seuraa seismologin elämänvaiheita häneen vaikutuksen tehneiden elokuvien ja elokuvakokemuksien muistelun kautta. Kolmannes luettu: tähän mennessä ei ainakaan maailmoja järisyttävää lukemistoa. Kirjoittelen tuonempana lisää jos aihetta ilmenee.

Eilen tuli katsottua Alfred Hitchcockin tuotannosta Noiduttu (Spellbound, 1945). DVD on ollut hyllyssä jo reilun vuoden, mutta vasta nyt sain katsottua teoksen. Mestariohjaaja Hitchcockin ohjaukset ovat jääneet lähes tyystin katsomatta. Rebecca ja Kohtalon avain, jotka löytyvät hyllystä sekä Linnut ovat ainoita nähtyjä hitchcock-klassikoita. Sellaiset suurelokuvat kuin Vertigo, Psyko tai Takaikkuna, uskomatonta kyllä, ovat näkemättä! Noiduttu ei sykäyttänyt odotetusti. Tasavahva trilleri laatunäyttelijöillä.

* * *

Elokuvia kahdella eurolla

2004-11-02T15:44:00.000+02:00

Paikallinen leffateatteri tarjoaa tässä marraskuun aikana edullisesti kertaalleen teatterissa pyörineitä elokuvia. Mukana 2 euron tarjouksessa ovat Harry Potter ja Azkabanin vanki, Troija, Karhuveljeni Koda, Spider-Man 2, Vares, Koirankynnen leikkaaja ja Levottomat 3. Harry Potter, Karhuveljeni Koda ja Koirankynnen leikkaaja kiinnostavat, koska en ole niitä vielä nähnyt. Viimeisin näistä taitaa olla ilmestynyt jo videolla, mutta parempi vierailla teatterissa (tukea Kuvalaa sekä kokemuksena kotitelkkaria miellyttävämpi). Hinta on ainakin enemmän kuin kohdallaan.

Troijan katsoin männäviikolla. Olisi ehdottomasti pitänyt katsoa isolta kankaalta. Nyt kokemus latistui moninkertaisesti tujottaessani sitä pikkuruudulta. Brad Pitt kehoili hikisenä ja treenattuna, joka hieman ärsytti. Koska kysymyksessä oli puhdas viihde-elokuva, täytyi kriittinen seuraaminen siirtää sivummalle. Ei tämä minuun mitään vaikutusta tehnyt. Jälkifiilikset hävisivät aika pian elokuvan loputtua ja raina painuu kadoksiin nopeasti rajallisesta elokuvamuististani. Tällaisissa tapauksissa on tärkeää listata elokuva esimerkiksi DVD Profileriin muistimerkiksi myöhempää varten.

Rapakon takana Yhdysvalloissa olisi ensiyönä presidentinvaalit, joita voisin vilkaista ennen töihin menoa. Toivottavasti digiboksi toimii silloin, koska eilen syksyllä ostamani boksi alkoi valittamaan "Tarkista kortti!". Älykortti ei voi olla väärä, koska tätä ennen se on toiminut normaalisti. Jos ongelma jatkuu huomenna, täytyy soittaa VSP:lle.

Kari "Kippari" Jokinen

2004-11-01T17:05:00.000+02:00

Pakko kirjata tänne tapaus Kari "Kippari" Jokinen, koska näyttää siltä, että kyseinen nettipersoona on taas kerran tulistunut ja päättänyt lopettaa kaiken mahdollisen kirjoittelun Kinopalatsin foorumille.

Historia niin pitkälti mitä itse muistan

Vuoden 1998 lopussa avattiin foorumi teatteriketju Sandrew Metronomen sivuille osoitteessa kinopalatsi.fi. Elokuun 6. sai ensi-iltansa Star Wars Episodi I: Pimeä uhka. Samoihin aikoihin ilmestyi Kippari kj alias Kari Jokinen kirjoittelemaan foorumille Star Wars -hapatustaan. Myöhemmin Jokinen otti pilkankohteekseen Matrixin, joka edusti miehelle (sopii olettaa häntä mieheksi) kyynistä maailmankuvausta. Kippari tuli kuuluisaksi labyrinttilogiikastaan, jolla muut pystyivät edes jotenkin perustelemaan itselleen George Lucasin ystävän sekavia jorinoita. Vuoden 2003 syksyllä Kippari kj häipyi foorumilta luvaten olla palaamatta sivuille enää koskaan milloinkaan. Samaisena vuonna ilmestyi uusi käyttäjä nimellä Lucas forever, Jokisen reinkarnaatio, kait.

Eilein (31.10.2004) Kari Jokinen häipyi toistamiseen foorumilta. Hän postasi jokaiselle foorumille viestin:

"Nyt minulle riitti! Hävyttömyydet ja suoranainen raaka pilkka on jotain mitä en siedä!Tämän sanottuani kyllin selvästi jotta se tulee selväksi joka ainoalle, poistun lopullisesti tästä forumista.Ja turha on pyytää takaisin!Katsoa saatan mutta sisään en enää koskaan tule.Jos jollakin on asiallista asiaa niin kotisivuni ja yhteystietoni tiedätte.
HYVÄSTI! "

Voimme laskea päiviä kuin jouluaattoon milloin Kari Jokinen palaa foorumille piristämään sekopäisillä teksteillään. Eikä Kipparia voi vihata täydestä sydämestä sillä sen verran persoonallinen ja pitkäjännitteinen foorumitrolli mies on ollut, että innolla odotan Kippari III:n syntymistä.

Kannattaa vierailla sukeltajasankarimme kotisivuilla! Upeaa HTML-työskentelyä. Löysin foorumin vanhoja keskusteluja www.archive.comista. Kirjoita Wayback Machineen forums.foop.fi/kinopalatsi ja pääset vanhoihin ketjuihin käsiksi.

Uunoilua

2004-11-01T16:48:00.000+02:00

Uuno Turhapuro -hahmon juotsenlaulu Uuno Turhapuro - This Is My Life (lisänimellä Jääkaapin varjosta kansakunnan kaapin päälle, 2004) tuli nähtyä oikein Kuvalassa elokuvakankaalta. Näytöksessä oli ehkä kolmannes penkeistä täynnä, joten samanlaista sukseeta tämä viimeinen Turhapuro-raina ei nauti mitä esimerkiksi suosituin Armeijan leivissä (muistaakseni Top-10 katsotuin kotimainen elokuva). Pakko mainita, että en ole koskaan ollut Uuno-elokuvien fani. Televisiosta ei ole tullut katsottua, kun tuo puskahuumori ei jaksa naurattaa kauheasti.

This Is My Life oli valitettavan epätasainen teos. Kehyskertomus seuraa iäkkään johtaja Turhapuron vaiheita vanhainkodin ja reality-tv-ohjelman välillä. Väliin on ripoteltu runsaasti arkistomateriaalia aikaisemmista Uunoista ja kotimaisen julkkisten suuri joukko tähdittää cameorooleilla tapahtumia. Mistä hitosta Ere Kokkonen oikein tuntee kaikenmaailman Mika Häkkiset tai Arvi Lindit? Elokuvana This Is My Life on halpojen ja kertaalleen naurettujen vitsien voittokulkua, sitä samaa mitä Uuno Turhapuro on ollut minulle tätä ennenkin.

Yleisönreaktioita kuunnellessa Turhapuron toilailut naurattivat joitakin katsojista, ei silti kokonaisvaltaista naururemakkaa. Kotitelevisiossa This Is My Life toimii varmasti, silloin uskaltaa nauraa ja tv-tuottajat hierovat karvaisia käsiä katsojalukujen kasvaessa.

* * /5

Medusan isku iskee

2004-11-01T16:35:00.000+02:00

Viikonloppuna - olisiko ollut perjantaina tai lauantaina - katsoin Matt Damonin tähdittämän tuoreen teatterileffan Medusan iskun (2004). Joku fiksumpi voisi valistaa miksi Medusan isku eikä Meduusan isku?

Yllättävän viihdyttävä eikä oikeastaan tippaakaan pitkästyttävä elokuva. Tarina oli täynnä vauhdikkaita kohtauksia ja syventävissä hetkissä hahmot kehittyivät edes hieman. Plussana takaa-ajokohtauksessa runsaasti eurooppalaisia automerkkejä, koska tapahtumat sijoittuivat mm. Berliiniin. Useinhan tuntuu ettei autokantaa ole muokattu muun rekvisiitan mukaisesti elokuvaan sopivaksi. Avomallinen musta Saab 900/9-3 näkyi myös!

Siis ennen kaikkea viihdyttävä toimintatrilleri. Ei tästä varmaan muista parin vuoden kuluttua paljoakaan, mutta ei se elokuvan tekijöiden tarkoitus tuskin ole ollut.

* * * * /5

Vampyyrielokuvia

2004-11-01T16:07:00.000+02:00

Tissejä, verta, vampyyreja ja jeesus!

Viimeviikolla katsastin kaksi kotimaista indie-elokuvaa. Kyselin Blood Ceremonyn Sami Haavistolta mahdollista arvostelukappaletta hänen ohjaamista elokuvista. Sain sähköpostitse vastauksen ja DVD:t luvattiin heti, kun uudemman elokuvan DVD-versio olisi valmis. Kuukauden päivät kerkesi vierähtämään ennen kuin paketti kolahti postiluukusta. Ehdin jo pelätä, että levyt olivat lähteneet vain "suurille" elokuvatoimittajille.

Elokuvaryhmä Blood Ceremonyn ensimmäinen elokuva Desire of the Innocent Blood tuli katsottua samaisena päivänä. Kysymyksessä oli ehdottomasti amatööriporukan leffa, ja kaiken kukkuraksi vieläpä mykkä/mustavalkoinen vampyyri-seksploitaatioraina. Tyylisuunnaltaan leffa jollaisia en ole katsonut kuin kourallisen, eivätkä ne olleet kovin kummoisia kokemuksia. DotIB tuli katsottua loppuun. Usein surkeat elokuvat jäävät katsomatta kokonaan, kun mielenkuvitus alkaa harhailla muualle ja haukotukset toistuvat tihenevästi. Haaviston ohjaus oli pääosin kamalaa kuraa. Taisin antaa elokuvalle jopa kaksi tähteä, vaikka nyt jälkikäteen siinäkin olisi yksi liikaa. Yksi hyvä puoli asiassa on, että nyt hyllystä löytyy yksi tämän lajityypin teos.

Blood Ceremonyn Rites of Blood ilmestyi siis tuoreeltaan myös minulle. Ensi-ilta taisi olla loppukesästä Helsingissä Bio Rexissä. Tupla-DVD:n bonuksista löytyi kuvamateriaalia ensi-illasta, joka muistutti enemmän teatteriesityksen ensi-iltaa mitä indieremmin elokuvan ensi-iltaa. Rites of Blood elokuvana oli parempi mitä Desire of the Innocent Blood. Virheistä oli otettu oppia. Silti opittavaa on edelleen roppakaupalla.
Positiivinen yllätys oli lisämateriaalit, joissa Haavisto sekä näyttelijät valottivat elokuvan tekovaiheita. Arvaa vain heräsikö minulla into osallistua johonkin indietuotantoon, kun seuraavan kerran kysellään talkoovoimia netin keskustefoorumeilla. En minä sentään kameran etupuolelle välttämättä haluaisi, mutta pelkkä tavaroiden roudaaminen ja ennen kaikkea leffan teon seuraaminen olisi jotain uutta. Toisaalta taidan olla sen verran arka ja taitamaton, että sanoista päästäisiin tekoihin asti.

Sami Haavisto - vaikka elokuvat eivät minua miellytä - tuntuu perusasiat osaavalta ohjaajanalulta, joka saa minun osalta kaiken kunnioituksen ja ihailun. On siinä Haavistolla ollut monta rautaa tulessa kahden vuoden aikana, kun pitää ottaa huomioon henkilöstön arkielämän vaatimukset kuin minimaalisen budjetin (3 000 euroa) rajoitteet.

Jostain tämäkin on aloitettava

2004-11-01T15:56:00.000+02:00

Piruuttani päätin kokeilla tällaista blogi-juttua. Mikrobitistä luin artikkelin ja kiinnostus heräsi. Olenhan minä tällaisia lukenut aikaisemmin, mutta en sentään omaa ole viitsinyt perustaa. Katsotaan nyt kuinka monta tuntia ehkä jopa päivää tätä jaksan kirjoitella.

Mahdolliset aiheet joista kirjoittelen ovat elokuvat ja satunnaiset ajankohtaiset aiheet. Elokuvia tulee katsottua jonkin verran ja mielipiteeni julkaisen jo FilmGoerin sivuilla arvosteluina. Ei kaikista katsotuista elokuvista tule kirjoitettua omaa arvostelua, joten saattaa olla että tännekin blogiin eksyy pikkuarvioita.