30.12.04

Kaakkois-Aasian hyökyaallot

Taru Sormusten Herrasta Kuninkaan paluun alussa on kohtaus, jossa hobitit Merri ja Pippin polttelevat kessua veden valtaan joutuneessa Rautapihassa. Tapaninpäivän tapahtumat ovat osoittaneet, että todellisuus voi olla tarua ihmeellisempää. Päätin jättää ostamatta 20 eurolla DVD-elokuvia ja siirsin rahat Suomen Punaiselle ristille.

Lahjoitus katastrofirahastoon

edit: Eilen 29.12. lahjoituksia oli tullut yli miljoonan euron edestä. Tänään summa oli kohonnut jo kahteen miljoonaan.

27.12.04

Van Helsing

Huh huh! Yksi vuoden katsotuimmista elokuvista on ollut dracula-johdannainen Van Helsing (2004), joten koin elokuvan katsomisen "yleissivistävänä". Mistään elokuvataiteellisesti arvokkaasta teoksesta ei todellakaan ole kysymys, vaan silkkaa tehostemyllytystä goottitamineissa. Van Helsing on sen sortin kuraa, että sitä on liiankin helppo vihata ja haukkua huonoksi. Elokuvan pääjehuna on toiminut ohjaaja Stephen Sommers, elokuvien Muumio, Muumion paluu ja Scorpionkuningas takaa. Van Helsingissä on jopa näitä elokuvia enemmän erikoistehosteita. Elokuva on ahdettu täyteen vauhdikkaita kamera-ajoja, iljettäviä olentoja, jotka kirkuvat suu avoinna paljastaen limaiset hammasrivistöt, tusinan verran viimehetken pelastumisia, kasa irrallisia toimintakohtauksia ja räjähtävät hevosvaunut.

Koska Van Helsingissä ei ole tehostevyörytyksen lisäksi kunnollista juonta, kiinnostavia henkilöitä tai oikeasti pelottavaa aikalaiskuvausta, ei elokuvaa voi katsoa puistelematta päätään.

Kuinkahan moni elokuvan nuorista katsojista on kuullut Bram Stokerin Draculasta (1897) saatikka lukenut kirjan?

*

25.12.04

Walking Tall

Toimintasankari The Rockin uusin elokuva Walking Tall (2004) lähti vuokraamosta mukaan näin joulupäivänä. Scorpionkuningas oli rimanalitus pahimmillaan, joten odotukset olivat Walking Tallin kohdalla alhaiset.

Elokuvan tarina kertoo kotikonnuille palaavasta erikoisjoukkojen sotilaasta (The Rock), joka saa aika pian huomata pikkukaupungin muuttuneen vanhan sahan sulkeutumisen ja uuden kasinon perustamisen myötä. Entisistä koulukaverit ja työtoverit ovat turmeltuneet ja menettäneet moraalinsa rahan ahneudelle ja huumeille.

Walking Tall muistuttaa westernin yksinäisen oikeudenpuolustajan urotekoja palauttaa oikeus kaupunkiin. Rockin esittämä Vaughn jopa heittää entisen korruptoituneen poliisin pois virasta ja alkaa itse kaitseta kaupungin rikollisia. Taka-ajatuksena uudella seriffillä on kasinon kulissien takana tapahtuvan huumeiden kauppaamisen lopettaminen. "Yksin kaikkia vastaan" -ajatusmaailman myötä toimintakohtauksissa piestään turmeltuneita pikkunilkkejä. Ensin lyödään, jonka jälkeen kysytään jos kysytään. Pikkukaupungin järjestys kuin arjen muut taustat voisivat korkeintaan olla jostain Kuubasta tai vastaavasta maasta. Rockin hahmo edustaa juuri sellaista elokuvan alalajia jota vierastan.

Täysin ajatukset hukannut käsikirjoitus ei edes yritä rakentaa hahmojen välille todellisia siteitä. Tappelukohtaukset, jotka ovat varmasti elokuvan ystäville sen tärkeimpiä hetkiä, on toteutettu paikoin mielenkiintoisesti. Silti nämäkään eivät pelasta elokuvaa. Hauska loppukaneetti paljasti elokuvan pohjautuvan tositapahtumiin!

20.12.04

Dawn of the Dead (2004)

Zombieraina, joka ei kurottelu liian korkealle ja keskittyy itse asiaan eli elävienkuolleiden lahtaamisrepertuaarin laajamittaiseen hyödyntämiseen. Pääosittajista ainoastaan Ving Rhames on "suurinimi", kun muissa selviytyjien rooleissa nähdään tuntemattomampia kasvoja. Ohjaajana elokuvalle on tuntematon Zack Snyder. Verikekkerien efektivastaavat ovat sivelleet parketit kiiltävän punaiseksi, ja toiminta muistuttaa vauhdikasta konsolipeliä. Dawn of the Dead on tämän vuoden yksi positiivisesti yllättävistä kauhuelokuvista.

* * * *

Midsommer - kauhujen juhannus

Tanskalaista teinikauhuilua. Elokuvasta on onnistuttu kuorimaan sellainen hollywoodilainen pintakiiltoisuus pois. Tarina keskittyy kaveriporukan keskinäisiin suhteisiin kauhun hiipiessä hiljalleen mukaan. Näin katsoja saattaa jopa välittää hieman pian verisesti kuolevien teinien puolesta. Elokuvan päätös ei istu elokuvaan, vaan on ylidramaattinen ja käsikirjoituksen osalta paikkaillun oloinen.

Pääosissa on tuoreita kasvoja. Vain Jalla! Jallasta! tuttu Tuva Novotny oli "vanha naama". Ja siitä repaleisesta juonesta, joka teinikauhuissa lähes toistuvasti on ei kannata välittää.

* * *

Harry Potter ja Azkabanin vanki

Kolmas Harry Potter tuli katsottua viikko sitten. Valitettavasti jaksoin raahautua kirjoittamaan siitä vasta nyt.

Azkabanin vanki oli - niin kuin lupasivat - synkin Potter-elokuva. Edelleen elokuvaa vaivaavat tietokonetehosteilla näpertely ja pikkutarkka juoni. Elokuva marssittaa TV-ruudulle roppakaupalla kaiken maailman satuolentoja, mutta jo edellisten elokuvien kohdalla katsoja on kärsinyt yliannostuksesta eikä Azkabanin vangin lentävät hevoskotkat sun muut jaksa enää innostaa. Myös tarina on aivan liian pitkä ja polveilee sivupoluille hukaten aikaansa turhissa seikkailukohtauksissa. Silti Harry Potter -elokuvat ovat lapsille suunnatujen fantasiaelokuvien joukossa ehdottomasti katsomisen arvoisia kuin myös tämä Azkabanin vanki.

* * *

14.12.04

Kuningas Arthur Director's Cut

Kun elokuva ei ollut vielä saapunut Suomen teattereihin odotin sitä innoissani. Historiallinen elokuva legendasta, ritarista ei voi olla kuin hyvän elokuvan merkki. Eikä tämänlaisten elokuvien kohdalla ole pahitteeksi jos elokuva on väsätty suurella budjetilla. Suuri budjetti merkitsee lähes poikkeuksetta viimeisteltyä, harkittua ja realistista lavastatusta ja puvustusta. Yksi iso edellytys historialliselle draamalle. Toiseksi taistelukohtaukset pysytytään toteuttaa mahtavan suurilla amatöörinäyttelijöiden joukkokohtauksilla tai kalliilla tietoteknosotilailla.

Tiedä sitten kuinka paljon Training Dayn ohjaajaa Antoine Fuquania on painostettu silottelemaan elokuvaansa? Valitettavasti homma haiskahti ensimmäisten lukemani arvosteluiden jälkeen Hollywoodin tusinahihnalta jalostetulta megahitiltä, jonka ykköstavoite on tuottaa rahaa. Ja haiseehan tämä edelleen rahastukselta, kun DVD-markkinoille suolletaan Fuquan omaksi leikkaukseksi kutsuttu Director's Cut (+15 min). Enemmän on vähemmän.

Kuningas Arthur (King Arthur, 2004 USA, Irlanti) ei ole hyvän lavastuksen, puvustuksen ja maskeerauksen lisäksi juuri paljoa muuta. Tarina etenee varsin tuttua reittiä toimintakohtauksesta toiseen välillä poiketen rakkauden kummuille. Elokuvan heikoimman suorituksen tekee pop-tähtimäinen Keira Knightley. Vuoden toinen eeppinen, historiallinen henkilökuvaus on Aleksanteri Suuresta kertova Oliver Stonen Alexander.

* *

13.12.04

Tokyo Godfathers

Japanilainen anime Tokyo Godfathers (2003) on sopiva jouluelokuva tarinansa puolesta. Elokuvan teemat: kodittomuus, ystävyys, toisista välittäminen, anteeksianto ovat tuttua jouluelokuvakalustoa. Tarina kertoo kolmesta asunnottomasta jouluaattona Tokion kaduilla. He löytävät jätepussien sekaan piilotetun vauvan ja ottavat tämän huostaansa. Ketkä ovat Kiyokoksi nimetyn vauvan vanhemmat ja miksi he ovat hylänneet avuttoman lapsukaisen pakkaseen?

Elokuva on kauniisti piirrettyä animaatiota. Taustamaisemat ovat maalauksellisia. Tarina etenee jouhevasti pääosakolmikon (nuori tyttö, homotransu ja juoppo) matkassa pitkin suurkaupungin katuja. Hetkittäin elokuva nostaa mieleen Sofia Coppolan metropolielokuvan Lost in Translationin. Tällä kertaa näkökulma ei ole rikkaiden ja yksinäisten vaan varattomien ja nälkäisten. Tuo mystiseksi jäänyt suurkaupunki Tokio esiintyy uudesta suunnasta.

Tokyo Godfathers kertoo klassisen tarinan, mutta on silti riittävän omaperäinen ja tuore. Suosittelen animaatioelokuvan ystäville!

* * *

12.12.04

Ultimo Mondo Cannibale

Kyseessä on marginaalielokuva. Katsoin elokuvan ilman tekstejä italiaksi, joten sä vähä mitä elokuvassa puhuttiin jäi hieman hämäräksi. Aka The Last Cannibal World (1976) kertoo ryhmästä, joka matkustaa viidakon keskelle lentokoneella. Heti alkuun laskeutuminen epäonnistuu ja kone hajoaa. Tämän jälkeen ryhmän ainoa nainen napataan viidakkoon ja loput lähtevät perään. Vihreyden keskeltä löytyy kannibaaliheimo, jonka vangiksi sankarimme joutuu.

Italialaisen Ruggero Deadaton ohjaama elokuva tuli katsoa mielenkiinnosta. Genren elokuvista ainoastaan Cannibal Holocaust (1980) oli tuttu. (Elokuvilla on sama ohjaaja.) Filmille oli tallentunut kannibalismin ohella, raiskauksia, villieläinten tappamista ja hollywood-elokuvien tapaan selviytymistarina häilyvällä romantiikalla maustettuna. Ikävä kyllä ajatuksenjuoksu on hieman hakusessa, joten asiallisempi "analyysi" jää nyt kirjoittamatta.

Ihania päiviä

Aasian yksi uusista nousevista elokuvamaista on Etelä-Korea. Juuri perjantaina teattereihin saapunut Oldboy on palkittu trilleri, joka lainailee tunnelmia Hitchcockin kuin Tarantinon töistä. Aasialaisille elokuville tyypilliseen tapaan tiedossa on länsimaisittain paljon ja inhorealistista väkivaltaa. Kriitikko Tapani Maskula tykästyi elokuvaan muuten, mutta elokuvan päälle hyökkäävä väkivalta sai tuntea kriitikon kynän terävyyden.

Perjantaina katsoin kuitenkin hieman vanhemman eteläkorealaisen animaation Ihania päiviä (Wonderful Days, 2003 Etelä-Korea, Yhdysvallat). Ulkoisesti silmiä hivelevän korea normaalia piirrosjälkeä ja tietoteknisiä apuja hyödyntävä anime kuuluisi ehdottomasti nähdä isolta kankaalta. Kuvamaailmaan on hivutettu konsolipeleistä tuttuja kuvakulmia, ja jos ja kun elokuvan tarina siirretään pelimaailmaan sulkeutuu ympyrä helposti umpeen.

Ihania päiviä ei vain yllä ulkoisen ihanuuden tasolle tarinan tai hahmojen kohdalla. Jos elokuvasta riisuu pois kaiken animoinnin upeuden jää ohut ja kalpea käsikirjoitus, joka kertaa Fritz Langin sci-fi-klassikon Metropoliksen tulevaisuusvisioin.

* * *

9.12.04

Espoon viimeinen neitsyt

Tässä yksi kotimaisen elokuvan uusista tuulista. Espoon viimeinen neitsyt kertoo 16-vuotiaasta Minnasta, joka tuntee eläneensä liian suojattua elämää. Ennen kaikkea nuori naisenalku kokee neitsyyden ahdistavana. Ystävänsä Emman kanssa kaksikko lähtee tien päälle liftaten kohti Suomen aurinkoista kesää. Road movie -hengessä Minna ja Emma päätyvät aina Ilosaarirockiin.

Espoon viimeinen neitsyt on raikas ja tuore nuorisoelokuva. Elokuva ei aliarvioi katsojaa, vaan henkilöhahmot ovat aidontuntuisia aikuisuuden kynnyksellä eksyksissä haahuilevia nuoria. Tarina lainailee jenkkielokuvista tuttuja hetkiä sovittaen ne onnistuneesti suomalaiseen ympäristöön. Pääosanesittäjät Hennariikka Laaksola ja Saila Laakkonen kuin muut nuoret näyttelijät ovat ennen kaikkea luonnollisia ja osaavia rooleissaan. Dialogi kulkee sujuvasti eteenpäin eivätkä "vittu" -sanat särähdä korvissa mikä sai monen aikuisen mielessä kiehumaan elokuvan Sairaan kauniin maailman katsottua.

Espoon viimeinen neitsyt on rohkea kuvaus kiltin tytön epämääräisistä yrityksistä taivoittaa jotain aikuisten rankasta ja ahdistavasta maailmasta.

* * * *

8.12.04

Alelaarista pari elokuvaa

Piti lähteä jouluostoksille Turkuun. Sen suurempia suunnitelmia ei ollut mitä ostaisin lahjaksi ja kenelle. Poikkesin matkalla kalusteliikkeissä katsomassa tyylikästä sohvapöytää. Mielestäni sopivan tiukalla budjetilla (alle 200 euroa) olisi Sotkasta saanut lähes minkälaisen pöydän tahansa. Kalusteketju on siis juuri sellainen mitä mainokset lupaavat: halpa ja halvanoloinen. Tuntui, että suurin osa pöydistä oli rakennettu "samasta puusta" pienin eroin. Olihan siellä muutama sopivakin, jotka olisin voinut ostaa. Naapuri liikkeessä (Asko) hintahaitari nousi jo lähemmäs puoleentuhanteen. Jätin tällä kertaa pöydän ostamatta. Näin muuten harvinaisen tyylikkään mafiahenkisen tummanahkaisen sohvakaluston, jonka ostaisin jos vain talous kestäisi.

Anttilassa en jaksanut kierrellä kovinkaan kauaa, vaan suunnistin suoraan leffaosastolle alelaareja tonkimaan. Mukaan lähti pari klassikkoa: Oliver Stonen Platoon ja Yul Brynnerin tähdittämän Seitsemän rohkeata miestä. Stonen sotaelokuva voi olla, että olen nähnyt joskus nuorempana, mutta western on varmasti katsomatta. Saa nähdä kuinka pian sekin tulee katsottua, kun hyllyssä odottaa useampi muu elokuva vielä muoveissa. On tämäkin sitten ongelma! Ja niitä joululahjoja en sitten muistanut enää ostaa.

7.12.04

Viimeinen tuomio

Viimeinen tuomio (The Statement, 2003 Ranska, Iso-Britannia, Kanada) on useampaan osaan jakautunut takaa-ajotrilleri, joka vauhdikkaan toiminnan sijasta on saksalaisista rikospoliisisarjoista tuttua tappavan tylsää jurnutusta. Michael Caine pakenee ranskalaisten viinitarhojen ohitse perässään Tilda Swintonin ja Jeremy Northamin esittämät naistuomari ja tämän everstikumppani. Hetkeksikään elokuva ei saa tuulta alleen, vaan ihmisjahti ja rikostutkinta laahautuvat näyttelijöidensä perässä. Hengenvaaralliset ja jännitystä lisäävät elementit kuin juutalaisaktivistit, mystinen Saint Marien ritarikunta tai entinen sotarikollinen ovat vain sanoja, joiden todellinen uhka elokuvassa jää olemattomaksi. Eivätkä elokuvan ulkoiset puitteet ole kummoiset. Lavastus on hillittyä ja persoonatonta. Tämän lisäksi elokuvasta puuttuu loppuhuipennus, joka olisi ehkä pelastanut elokuvan kokonaisvaltaisen kuivan tunnelman.

Henkilöhahmot ovat harvinaisen vaisuja ja tylsiä. Katsojaa ei paljoa kiinnosta miten kaksikolla Swinton-Northam loppujen lopuksi käy. Saavatko he toisensa elokuvan lopussa? Valitettavan mitättömän roolisuorituksen tekee myös ns. pääosassa Michael Caine. Teloittaja-Brossard jää etäiseksi hahmoksi. Hahmoon on pyritty tuomaan valoisampia puolia, mutta Caine tyrii osansa surkean käsikirjoituksen avustuksella. Viimeinen tuomio on lähes kaikessa rimanalittaja.

Elokuva on juuri ilmestynyt videolle ja DVD:lle, jos siis jotain vielä kiinnostaa.

* *

2.12.04

Valokuvien arkistointi

Kun toiseen ongelmaan löytää ratkaisun muodostuu tästä uusi ongelma toisaalle.

Itselleni kävi näin juuri tänään. Olin lopultakin saanut päätettyä minkä joululahjan annan äidilleni. Päätin teettää vanhoista diakuvista pienen albumin. Kävin maksamassa äidilleni joululahjaksi diakuvista teettämiäni normaaleja paperikuvia. Kysäisin valkokuvausliikkeen tiskin toiselta puolelta mahdollisuuksista arkistoida suurempi määrä vanhoja diakuvia tietokoneelle. Nyt yhden kuvan hinnaksi tuli 1,20 (diasta paperille), joten kahdeksan kuvan teettäminen kustansi lähemmäs kymmenen euroa. Koska isälläni on diakuvina (siis pelkästään dioina) reilusti yli 2 000 valokuvaa lapsuusvuosistani ei arkistointia kannata hoitaa ammattilaisen kautta. Yksi vaihtoehto olisi siirtää valokuvat erillisellä diaskannerilla(?) omalle koneelle talteen. Tietenkin siirtourakka olisi hidasta ja olisi tehtävä omalla vapaa-ajalla, toisaalta hinnassa säästäisimme varmasti moninkertaisesti.

Tunnetusti bakteerit syövät jatkuvasti diakuvan pintaa pilaten aikanaan koko kuvan, joten arkistointi olisi tehtävä mahdollisimman pian. Näin varmistettaisiin kuvien säilyminen, vaikka voivathan kuvat tuhoutua myös CD:ltä tai kovalevyltä.

Arkistointiongelman lisäksi isältäni puuttuu diaprojektori, jolla diakuvia voisi katsella. Kirjahyllyn laatikossa on siis tuhansia lapsuuteni hetkiä ikuistettuna, mutta en ole voinut katsoa niitä viimeiseen kymmeneen vuoteen.

Täytyy hieman tutkiskella netin sivustoja jos vaikka löytäisin ratkaisun ongelmaani.

Joululahjavinkki: Muurahaisterraario pikkuveljille. Hienoa tässä olisi se, että terraario oli täytetty "avaruusgeelillä", josta murkut saisivat ravintoa ja pikkuveljet voisivat samalla seurata yhdyskunnat elämää geelin lävitse. Hinta vain on hieman korkea (35e). Pitää jututtaa siskoa osallistumaan lahjainvestointiin. Ei sen mitään pehmeitä villavaatteita kannata veljille ostaa! Antquarium!

http://workspace2.smilehouse.com/workspace.client_mulletimports/ShowProduct/0020

1.12.04

The Quentin Tarantino Collection

DVD-hankinta: Kirkuvan keltainen, tuoremehupurkin näköinen, videovuokraamon tiskin takaa mestariohjaajaksi kymmenessä vuodessa nousseen Quentin Tarantino elokuvat ovat nyt yhdessä paketissa. Nimellä The Quentin Tarantino Collection kulkeva neljän elokuvan ja kahdeksen levyn tiiliskivi tarttui kivuttomasti, ilman verenvuodatusta eilen mukaan R-Kioskista (45,90e). Kiireimmältäni katsoin jo Kill Billit läpi ja tällä hetkellä Pulp Fiction pyörii. Elokuvien lisäksi levyillä on seitsemisen tuntia bonusmateriaalia, jonka katsomiseen täytyy pyhittää joku jouluviikonloppu.

Tarantino-box: http://www.nordiskfilm.fi/video/elokuvaesittely.php?id=1368

PS. Tapaus Kari "kippari" Jokinen on muuten palannut Kinopalatsin foorumille mukanaan jakautuneen mielen toinen persoona Kalle Kulkevainen. Vain yhden kuukauden sukeltajasankarimme pystyi pysymään poissa!