29.11.04

Selaimen vaihto

Viimeviikolla uutisoitiin Internet Explorerin epäturvallisuudesta. Jo tätä ennen on erinäisillä keskustelupalstoilla saanut lukea IE:n turvattomuudesta. Tällä kertaa päätin toteuttaa suunnitelmani ja vaihtaa selainta (lopullisesti) IE:stä johonkin toiseen. Päätin kokeilla Mozillan Firefoxia, valitettavasti koko ohjelma ei suostunut asentumaan koneelle. Seuraava selain oli sitten Opera. Tällä hetkellä surffaillaan norjalaisella Operalla. Ilman ongelmia uuden selaimen kanssa ei olla selvitty. Uusi käyttöliittymä vaatii opettelunsa.

Eilen tuli katsottua Sotamies Ryanin Normandian maihinnousu -jakso läpi. Komeaa katseltavaa! Valitettavasti työpäivä tänään, joten elokuva jäi kesken. Täytyy kaivaa VHS jostain kaapista ja katsoa elokuva taas kerran.

EDIT: (30.11.) Kiitoksia kommenteista! Kokeilin vielä kerran Firefoxin asentamista, mutta homma tyssää edelleen kesken. Näytölle ilmestyy tällainen ilmoitus: "Asennuksessasi tapahtui virhe - Firefox-selain: - 202 ACCESS_DENIED". Eikä tämän jälkeen auttanut kuin lopettaa asennus.

28.11.04

The Ladykillers

Coenin veljesten The Ladykillers (2004) jatkaa samoilla linjoilla mitä kaksikon vanhempi Voi veljet, missä lienet? (2000). Elokuva ei ole kovin syvällinen tyytyen viihdyttävään tarinaan, hauskaan rekvisiittaan ja persoonallisiin hahmoihin. Koska elokuva ei hetkeksikään innosta hihkumaan kotisohvalla eikä toisaalta myöskään saa haukottelemaan, on The Ladykillers hyvää pop corn -viihdettä.

* * *

24.11.04

Spartan

Sokkona lähti vuokraamosta mukaan David Mametin tuore Spartan (2004). Pääosassa nähdään Val Kilmer. Tarina on salaisenpalvelun kylmäverisestä, arjesta eteentyneestä ammattitappajasta, joka pyrkii saamaan presidentin kidnapatun tyttären takaisin. Näkökulma on ammattitappajan eikä johtajaporras saa elokuvassa kasvoja. Itse presidenttikin on vain arvonimike käskyjen takana. Tavanomaisesta agenttitarinasta eroava elokuva tempaa nopeasti mukaansa yllättävien juonenkäänteiden romuttaessa katsojan mielessään rakentamat odotukset. Eivätkä luodin eteen joutuvat välttämättä säästy pelkästään ruhjeilla. Elokuvan hyviksi puoliksi voi laskea raadollisen ja armottoman maailmankuvauksen, jossa työllensä täysin omistautunut ammattitappaja joutuu hyväksymään myös oman kuolevaisuutensa.

Hetkittäin elokuva tuntuu menettävänsä vauhtiaan, kun kuvaus kompuroi TV-sarjamaisena. Käsikirjoitus on myös Mametin jälkeä. Tiedä kuinka tärkeä projekti on ollut Mametille, mutta mm. lopussa tapahtumat tuntuvat valahtavan tusinatrilleriksi. Olisiko Mamet tullut sokeaksi tekstilleen vai miksi tarinan päätös ei natsaa filmin muiden kohtauksien kanssa. Pusuhuuli Tia Texada on liian "sexy babe" kersantiksi Val Kilmerin pariksi.

Spartan on silti ehdottomasti katsomisen arvoinen juuri poikkeavan näkökulmansa ja Val Kilmerin ammattitaitoisen esiintymisen ansiosta. Valitettavaa, että elokuva päätyi suoraan DVD:lle.

* * *

21.11.04

Lost in Translation

"Shadows of Tokyo"

Sofia Coppolan palkittu ja kehuttu ohjaus Lost in Translation ei pettänyt odotuksia. Näin heti elokuvan katsomisen jälkeen on todella hieno fiilis. Elokuva herätti ajatuksia. Ulkona alkoi satamaan suuria, keveitä lumihiutaleita. Voisin jopa sanoa olevani onnellinen tämän yhden elokuvan jälkeen. Täytyy nyt vain fiilistellä loppu ilta, istuutua sohvalle ja soittaa elokuvan soundtrackiltä parhaimmat hetket.

* * * *

S.W.A.T

S.W.A.T (2003) on seisonut vuokraamojen hyllyillä jo joitakin kuukausia, mutta en ole ollut innostunut vuokraamaan elokuvaa. Odotukset olivat ajatuksettoman toimintarainan ja tyylikkään persoonallisen poliisitarinan välillä. Valitettavasti tällä kertaa - niin kuin yhdentoista elokuvan kohdalla tusinasta - lopputulos oli juuri sitä ajatuksetonta rymistelyä, joka ei tunnu missään eikä jätä juuri muistikuviakaan mieleen. Ainoastaan bassot järisyttivät viinilaseja baarikaapissa.

Elokuvan naamat: 1.) Colin Farrell on pettymys isolla P:llä. Mies tyytyy poseeraamaan komeaa kroppaansa antaen tilaa elokuvan toiselle tähdelle 2.) Samuel L. Jacksonille. Jackson taas valitettavasti on tälläkin kertaa eksynyt toistamaan aikaisempia roolejansa. SWAT-ryhmän johtaja Hondo (Jackson) ei sentään ole yhtä kuiva hahmo mitä Jacksonin pohjanoteerauksissa Kaava 51:ssä tai Star Warseissa. 3.) Josh Charles nähdään ryhmän varjopuolena. Miehen muistettavin rooli on useamman vuoden takaa elokuvasta Kolmen kesken (1994) Homo-Eddynä.

Kyseinen elokuva on ollut yksi varhaisteini-iän katsotuimpia elokuvia, ja taitaa videokin vielä löytyä hyllystä. Lara Flynn Boyle kähisee kahden miehen kämppiksenä ja haluaa Charlesin esittämää homoa, joka taas kurkkii kaapistaan Stephen Baldwinin esittämää Stuartia. Baldwin, jolla oli silloin mielestäni varsin komea kampaus (nykyään, hyi helvetti!) taas yrittää napata Flynn Boylen sänkyynsä. Pari vuotta sitten olen nähnyt elokuvan viimeksi, jolloin pettymykseksi huomasin elokuvan olevan korkeintaan keskitasoinen romanttinen komedia. Ja kaikki "avoimet homokeskustelut" tuntuvat nyt suorastaan tyhmiltä vanhakantaisuudessaan. Silti elokuvan "viimeinen kesä yhdessä" -henkinen tunnelma puree edelleen. Voi voi, kun itsekin joskus uskaltaisin irrottautua arjesta ja lähteä varastamaan pihatonttuja!

S.W.A.T saa kaksi pistettä.

* *


19.11.04

Elephant

Varsin järisyttävä mutta kaunis art house-elokuva Columbine koulujoukkomurhista, joista Michael Moore viritti dokumenttinsa Bowling for Columbine. Lainaan tällä kertaa muutamaa muuta arvostelua:

  • "Vaikkakin Gus van Santin antama tulkinta Columbinen koulujoukkomurhalle on parhaita mahdollisia mitä elokuva voi tehdä, pysytellä mahdollisimman sivullisena sille mitä tapahtuu ja tehdä kuitenkin ihmisistä ja heidän ympäristöstään hyvin yleisesti myötäkoettava..."
  • M. G. Soikkeli

  • "Hän (Gus van Sant) on loihtinut keinotekoisen dokumentaarin tavallisesta koulupäivästä. Elephantin suurin vahvuus onkin äärimmäisen tarkkaan hiotussa visuaalisuudessa ja tapahtumia limittävässä kerronnassa. Tarkoin rajatuissa ja ajetuissa kuvissa käytetään hyväksi koulun tiloja ja erityisesti käytäviä, joilla elämäntarkoitustaan ja paikkaansa tapailevat nuoret laahustavat. Parhaimmillaan Van Sant loihtii koulun hiljaisesti sortoa ylläpitävän ankeuden ja masentuneisuuden katsojan aistittavaksi. Kerrontaan ohjaaja luo kontrasteja musiikin avulla. Tunteminen ankkuroidaan Beethoveniin ja yksilöt jätetään kasvoiksi, joilla on etunimi ja joihin katsoja ei samastu. "
  • -Juha Rosenqvist, Film-o-holic.com

Omat tähdet elokuvalle: * * * *


18.11.04

Wonderland Murders

John Holmesin yli 30 sentin mittainen legenda on saanut elokuvafilmatisoinnin Wonderland Murders (2003). Elokuva eroaa niistä tuhannesta miehen tähdittämästä elokuvasta sillä ettei tällä kertaa Sitä nähdä koko elokuvan aikana. Toiseksi John Holmesina nähdään Val Kilmer.

Vuonna 1988 kuollut John Holmes oli osallisena 1981 heinäkuussa Hollywoodissa tapahtuneeseen murhamysteeriin Wonderlandissa. Tuohon aikaan jo uransa ehtoopuolta viettänyt kokaiinilla sun muilla aineilla koppansa lopullisesti sekoittanut John Holmes oli mukana pikkunilkkien kanssa varastamassa suuren huumevälittäjän lastia. Myöhemmin neljä narkkareista murhattiin kylmäverisesti ja John Holmes oli yksi epäillyistä.

James Coxin ohjaama elokuva ei pyri antamaan katsojalle vastauksia hämäräksi jääneessä tapauksessa. Mikä oli Holmesin osuus murhissa? Oliko Holmes vain säälittävä heroiiniannostaan haluava nisti vai ryöstön ja murhien yksi suunnittelijoista? Val Kilmer on liian kaunis poika Holmesin osaan, vaikka työskentely onkin vakuuttavaa. Dylan McDermott yhtenä huumenarkkareista onnistuu roolissaan ja jään mielenkiinnolla odottamaan miehen seuraavaa roolia. Pitkän parran ja huivin taakse naamioidut kasvot sopisivat hyvin myös onnellisen ja kiltin miehen osaan. Elokuvan parasta antia ovat kahden epäillyn poliisikuulusteluissa kuullut täysin ristikkäiset versiot, jotka ohjaaja Cox kuvaa hienosti.

Eihän Wonderland Murdersia voi sanoa John Holmes -elokuvaksi oikein edes siinä mielessä, että todellinen Holmes on ollut osallinen tapahtumiin. Trillerinä elokuva on keskitasoa parempi. Soundtrack raikaa aikansa hittejä.

* * * ½


17.11.04

Shaun of the Dead

Kakkosella joitakin vuosia takaperin esitetyn Avaruuden tuntua (Spaced)-komediasarjan trio (Edgar Wright, Simon Pegg ja Nick Frost) on päässyt toteuttamaan suurella rahalla täyspitkää elokuvaa. Kysymyksessä on spoof-raina Shaun of the Dead (2004), jossa elävät kuolleet sotkevat Shaunin (Pegg) suunnitelmat korjata hajonnut suhde tyttöystäväänsä.

SotD ei pilaa mahdollisuuksiaan menemällä matalimmasta kohtaa ja tyytyen revittelemään navanalaisille huumorilla. Ehei, elokuva yhdistää parisuhdedraamaa, zombie-elokuvien kliseitä ja todella naurattaa lainauksillaan muista elokuvista (Night of the Living Dead, Rambo...). Näyttelijät tekevät vahvat esiintymiset, vaikka olisin ehkä kaivannut aavistuksen syvempiä hahmoja. Tämän voisin jopa ostaa DVD-hyllyyn. Sopii baari-illan alkajaiseksi. Elokuvassa on ainesta pieneksi kulttiparodiaksi.

PS. Elokuva ei pehmoile, vaan mukana on myös kunnon slasher-kamaa.

* * * ½

Linnunradan käsikirja liftareille

Douglas Adamsin kulttiklassikko Linnunradan käsikirja liftareille (1981) on varmasti monelle se yksi parhaimmista scifiromaaneista. Adamsin varsin päätön mutta nokkela teos sai myöhemmin jatkoa.

Brittien YLE, BBC, on tehnyt 80-luvun alussa kuusi osaisen televisiosarjan Adamsin romaanista. Viime vuonna Panvision julkaisi sarjan suomenkielisenä ja itse huomasin VHS:n kirjastossa. Oli siis aika pyyhkiä mielestä omat arthurdentit ja fordprefectit ja tutustua BBC:n trikkien täyttämään galaksiin. TV-sarjan tehosteet ovat vanhentuneet ja ovat hyvinkin olleet jo vuonna 1981 sarjan valmistuessa katsojan silmissä surkeita. Mutta koska itse tarina noudattelee uskollisesti Adamsin kirjaa tapahtumien osalta sekä verbaalisesti, viihdyin itse kolme tuntia varsin hyvin.

Eikä sovi unohtaa suomalaisen Radioteatterin tekemää loistavaa kuunnelmaa kirjoista. Kyseinen kuunnelma on poikkeuksellisen laadukas ja ääninäyttelijät (mm. Heikki Kinnunen) tekevät upeaa työtä. Tätä suosittelen todella!

Ja mikä parhainta: Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille on saamassa ensivuonna täyspitkän elokuvan: Viralliset sivut ja Ville Saalon liftari-sivut

16.11.04

Ensilumi

Ensilumi saapui myös lounaisrannikolle. Tässä iltapäivän tilanne: http://koti.mbnet.fi/filmgoer/blogi/16112004.jpg

14.11.04

Isänpäivä

Taloudellinen tilanteeni on ollut masentavan heikko viimeiset kaksi viikkoa. Syypää rahapulaan löytyy ruudun tältä puolelta. Olen aina saanut rahan säästämisessä arvosanaksi välttävä. Suurimmat vitutukset ovat aiheuttaneet tv-lupamaksu (90 euroa), auton syyshuolto (reilut 100 euroa) sekä sekalainen joukko laskuja ja kulutuksen riistäytymisiä. Eräänlainen pohjanoteeraus oli eilen, kun baari-ilta kuihtui yhden tuopin mittaiseksi tripiksi. Ja ennen kello 0:00 kotiin nukkumaan!

Rahapula on vaikuttanut luonnollisesti ensimmäiseksi juuri DVD-levyjen ostoon. En ole edes viitsinyt vierailla verkkokaupoissa keräämässä painetta otsalohkoon. CDON:lla oli tämä viikko toimitukset ilman postimaksuja! Täytyy vain valehdella itselle ettei sieltä mitään kuitenkaan olisi löytänyt.

Seuraavan kerran, kun kirjoittelen olen toivottavasti nähnyt jo Pixarin tuoreimman Ihmeperheen (The Incredibles, 2004).

13.11.04

Koirankynnen leikkaaja

Markku Pölösen viimeisin Koirankynnen leikkaaja (2004) on lämmin, romanttinen kertomus sodanjälkeisestä Suomesta ja sotaveteraanien maasta. Elokuvan pääosassa nähdään laatunäyttelijä Peter Franzén, joka valitettavasti ei pääse irrottelemaan kunnolla roolissaan, vaan tyytyy vajaamielisen Mertsin osassa heikompaan työskentelyyn. Muissa osissa on vakiokasvoja uudemmista kuin vanhemmista kotimaisista elokuvista. Leo Lastumäki jäi mieleen karhumaisena savottamiehenä. Pitkässä kuumassa kesässä jo kiukkuista ja väkivaltaista nuorta esittänyt Timo Lavikainen tuntuu toistavan debyyttirooliansa myös Pölösen elokuvassa.

Koirankynnen leikkaaja ei syty missään vaiheessa. Kerronta on seesteistä lähes koko elokuvan mitan. Kamera seuraa rauhassa metsämiesten työntekoa savottatyömaalla. Pölönen on selvästi omassa ympäristössään piehtaroidessaan nostalgisessa satumaassaan. Olisin kaivannut dramatiikkaa, nyt elokuva tyytyy lähes ohittamaan sodan traumat.

* *

Fahrenheit 9/11

Ei sopisi katsoa elokuvaa kahdessa osassa (eilein yöllä ja tänään aamulla). Varsinkin, kun kyseessä on George Bushia kritisoiva Michael Mooren kohua herättänyt dokumentti Fahrenheit 9/11. Mooren aikaisempi menestysdokumentti Bowling for Columbine (sain muuten halvalla Anttilan laarista) nosti ristiriitaisia mielipiteitä miehestä. Fahrenheit 9/11 jatkaa samalla linjalla. Hieman hajanainen ote vaivaa elokuvaa, kun Moore pyrkii niputtamaan syytteitä Bushia vastaan: virkaanastujaisten sotkut, syyskuun 11. terrori-iskut ja sodat Afghanistanissa ja Irakissa. Kuvaruudussa vilisee leikattuja pätkiä presidentistä eikä katsoja voi mitenkään yhdistää nähtyä kuvaa todellisiin tapahtumaan, kun Moore jo kuljettaa tarinaa eteenpäin. Tässä mielessä Moore ei ole ohjaamassa omasta mielestäni oikeanlaista dokumenttia. Itse tykkäisin katsoa asiapitoisia faktadokumentteja enkä elokuvallisin keinoin "väritettyä totuutta". Kiitokset kuitenkin Moorelle, joka onnistuu mielenkiintoisesti nolaamaan Bushin. Netistä löytyy runsaasti hyviä ja ajatuksiaherättäviä arvosteluja elokuvasta. Kannattaa poiketa esim. Elitistin ja Film-o-holicin sivuilla.


* * *

The Truman Show

Toistamiseen parin kuukauden sisään tuli katsottua Jim Carreyn tähdittämä satiiri The Truman Show (1998). Istutin ala-asteikäiset veljet television ääreen katsomaan tätä loistavaa elokuvaa. Yllättävän hyvin he jaksoivat seurata elokuvaa minun suosiollisella juoniselostuksella oudoissa kohtauksissa. Välillä sitä hämmästyy, kun 7-vuotias hoksaa elokuvasta jotain sellaista mitä itse ei ole tullut huomanneeksi. Itselläni The Truman Show on ollut yksi vaikuttavimmista elokuvista. En puhu siitä, että elokuva olisi suosikkini elokuvallisten ansioiden takia, vaan koska elokuvan valhemaailma on herättänyt omassa pikkupäässäni ajatuksia mahdollisesta salaliitosta minua kohtaan. Enkä varmasti ole ainoa Truman Shown katsoja, joka tällaisia on epäillyt elokuvan nähtyä. Mielenkiintoinen elokuva idealtaan, toteukseltaan aavistuksen liian hollywoodimainen.

Lainaus viime katsotelukerrasta:
  • "Oli sitten ensi-illan jälkeen huonontunut aikalailla. Perusidea oli luonnollisesti edelleen yhtä kutkuttava mitä aikanaan. Toteutus on vain niin yksioikoisesti ja romanttisesti ohjattu. Carrey näytteleminen on harhailua miehen komediaroolien ja draamallisemman vässykän välillä. Jälkikäteen miehen tuoreemmat draamaroolit nähtyä voisi sanoa, että jo Truman Shown aikana Carrey olisi pitänyt heittäytyä rooliinsa täysillä eikä tuoda mukaan ilveilyä ja hauskuuttelua. Onhan tämä viihdyttävä, mutta olisi vain saanut olla monin verroin särmäkkäämpi."

* * *

8.11.04

Yllättävä sähköposti

Sain eilen sähköpostia yllättävältä taholta. Ensireaktio postia lukiessa oli: "Mitä pahaa minä nyt olen tehnyt?" Lähettäjä oli KRP:n ylikomisario, tuttu naama television ajankohtaisohjelmista ja haastatteluista. Ylikomisario kyseli ranskalaista huumepoliisielokuvaa Vasikkaa (Le Cousin), olisiko sitä mahdollista saada jostain. No, tottakai rehellinen kansalainen auttoi virkavaltaa, vaikkakin kehnoin tuloksin. Vasikkaa ei ole julkaistu DVD:llä ja Anttilan alelaareista VHS:nä sitä ei enää taida löytää. Kaiken kaikkiaan piristävä posti kaiken spammin ja haistattelupalautteen joukossa.

Nelosen sunnuntai-illassa esitettiin M. Night Shyamalanin Unbreakable - särkymätön. Vilkuilin kirjaa lukiessa elokuvaa toisella silmällä. Luonnollisesti tulee vertailtua tätä Shyamalanin aikaisempaan hittielokuvaan Kuudenteen aistiin. Tällä kertaa antaisin elokuvalle vain kolme bongorumpua.

* * *

7.11.04

Bileet Roxburyssa

Teini-ikänsä 90-luvulla technon ja dancen aikaan elänyt ei voi olla rakastamatta tätä poikkeuksellisen hauskaa romanttista komediaa. Bileet Roxburyssa (A Night at the Roxbury, 1998 USA) esitettiin taas kerran televisiossa ja pakkohan se oli katsoa. Will Ferrell ja Chris Kattan ovat tuttuja huippukoomikoita Saturday Night Livesta. Tässä elokuvassa kaksikon kemiat toimivat hyvin yhteen tarinan tarjotessa jatkuvalla syötöllä hauskoja tilanteita. Ehdottomasti mukana top-10 komediat -listalla!

* * * * *

Perjantaina tuli katsottua ennen baariin siirtymistä Road Trip -opiskelijakomedian jatkumo tai samaa high school-aihetta sivuava Eurotrip (2004 USA, Tsekki). Yllättäen elokuva toimi seurassa ja naurut irtosivat muutaman kerran. Yksin katsottaessa veikkaisin kokemuksen olleen selvästi vaisumpi. Crazy-komedia, josta puuttui persoonallinen ote eikä vitsien ylitseampuminen ollut tarpeeksi suurella hehtaaripyssyllä ammuttua.

* *

4.11.04

Kirja: "Elämäni elokuvat"

Kirjastosta tuli napattua pitkästä aikaa oikea romaani. En päätynyt pelkästään selaamaan lehtilukusalin antimia. Kyseinen teos ei ole Francois Truffautin Elämäni elokuvat (1982), vaan chileläissyntyisen ja Kaliforniassa kasvaneen Alberto Fuguetin tuore julkaisu (Las películas lemi vida, 2003). Kirja seuraa seismologin elämänvaiheita häneen vaikutuksen tehneiden elokuvien ja elokuvakokemuksien muistelun kautta. Kolmannes luettu: tähän mennessä ei ainakaan maailmoja järisyttävää lukemistoa. Kirjoittelen tuonempana lisää jos aihetta ilmenee.

Eilen tuli katsottua Alfred Hitchcockin tuotannosta Noiduttu (Spellbound, 1945). DVD on ollut hyllyssä jo reilun vuoden, mutta vasta nyt sain katsottua teoksen. Mestariohjaaja Hitchcockin ohjaukset ovat jääneet lähes tyystin katsomatta. Rebecca ja Kohtalon avain, jotka löytyvät hyllystä sekä Linnut ovat ainoita nähtyjä hitchcock-klassikoita. Sellaiset suurelokuvat kuin Vertigo, Psyko tai Takaikkuna, uskomatonta kyllä, ovat näkemättä! Noiduttu ei sykäyttänyt odotetusti. Tasavahva trilleri laatunäyttelijöillä.

* * *

2.11.04

Elokuvia kahdella eurolla

Paikallinen leffateatteri tarjoaa tässä marraskuun aikana edullisesti kertaalleen teatterissa pyörineitä elokuvia. Mukana 2 euron tarjouksessa ovat Harry Potter ja Azkabanin vanki, Troija, Karhuveljeni Koda, Spider-Man 2, Vares, Koirankynnen leikkaaja ja Levottomat 3. Harry Potter, Karhuveljeni Koda ja Koirankynnen leikkaaja kiinnostavat, koska en ole niitä vielä nähnyt. Viimeisin näistä taitaa olla ilmestynyt jo videolla, mutta parempi vierailla teatterissa (tukea Kuvalaa sekä kokemuksena kotitelkkaria miellyttävämpi). Hinta on ainakin enemmän kuin kohdallaan.

Troijan katsoin männäviikolla. Olisi ehdottomasti pitänyt katsoa isolta kankaalta. Nyt kokemus latistui moninkertaisesti tujottaessani sitä pikkuruudulta. Brad Pitt kehoili hikisenä ja treenattuna, joka hieman ärsytti. Koska kysymyksessä oli puhdas viihde-elokuva, täytyi kriittinen seuraaminen siirtää sivummalle. Ei tämä minuun mitään vaikutusta tehnyt. Jälkifiilikset hävisivät aika pian elokuvan loputtua ja raina painuu kadoksiin nopeasti rajallisesta elokuvamuististani. Tällaisissa tapauksissa on tärkeää listata elokuva esimerkiksi DVD Profileriin muistimerkiksi myöhempää varten.

Rapakon takana Yhdysvalloissa olisi ensiyönä presidentinvaalit, joita voisin vilkaista ennen töihin menoa. Toivottavasti digiboksi toimii silloin, koska eilen syksyllä ostamani boksi alkoi valittamaan "Tarkista kortti!". Älykortti ei voi olla väärä, koska tätä ennen se on toiminut normaalisti. Jos ongelma jatkuu huomenna, täytyy soittaa VSP:lle.

1.11.04

Kari "Kippari" Jokinen

Pakko kirjata tänne tapaus Kari "Kippari" Jokinen, koska näyttää siltä, että kyseinen nettipersoona on taas kerran tulistunut ja päättänyt lopettaa kaiken mahdollisen kirjoittelun Kinopalatsin foorumille.


Historia niin pitkälti mitä itse muistan

Vuoden 1998 lopussa avattiin foorumi teatteriketju Sandrew Metronomen sivuille osoitteessa kinopalatsi.fi. Elokuun 6. sai ensi-iltansa Star Wars Episodi I: Pimeä uhka. Samoihin aikoihin ilmestyi Kippari kj alias Kari Jokinen kirjoittelemaan foorumille Star Wars -hapatustaan. Myöhemmin Jokinen otti pilkankohteekseen Matrixin, joka edusti miehelle (sopii olettaa häntä mieheksi) kyynistä maailmankuvausta. Kippari tuli kuuluisaksi labyrinttilogiikastaan, jolla muut pystyivät edes jotenkin perustelemaan itselleen George Lucasin ystävän sekavia jorinoita. Vuoden 2003 syksyllä Kippari kj häipyi foorumilta luvaten olla palaamatta sivuille enää koskaan milloinkaan. Samaisena vuonna ilmestyi uusi käyttäjä nimellä Lucas forever, Jokisen reinkarnaatio, kait.

Eilein (31.10.2004) Kari Jokinen häipyi toistamiseen foorumilta. Hän postasi jokaiselle foorumille viestin:
  • "Nyt minulle riitti! Hävyttömyydet ja suoranainen raaka pilkka on jotain mitä en siedä!Tämän sanottuani kyllin selvästi jotta se tulee selväksi joka ainoalle, poistun lopullisesti tästä forumista.Ja turha on pyytää takaisin!Katsoa saatan mutta sisään en enää koskaan tule.Jos jollakin on asiallista asiaa niin kotisivuni ja yhteystietoni tiedätte.
    HYVÄSTI! "

Voimme laskea päiviä kuin jouluaattoon milloin Kari Jokinen palaa foorumille piristämään sekopäisillä teksteillään. Eikä Kipparia voi vihata täydestä sydämestä sillä sen verran persoonallinen ja pitkäjännitteinen foorumitrolli mies on ollut, että innolla odotan Kippari III:n syntymistä.

Kannattaa vierailla sukeltajasankarimme kotisivuilla! Upeaa HTML-työskentelyä. Löysin foorumin vanhoja keskusteluja www.archive.comista. Kirjoita Wayback Machineen forums.foop.fi/kinopalatsi ja pääset vanhoihin ketjuihin käsiksi.


Uunoilua

Uuno Turhapuro -hahmon juotsenlaulu Uuno Turhapuro - This Is My Life (lisänimellä Jääkaapin varjosta kansakunnan kaapin päälle, 2004) tuli nähtyä oikein Kuvalassa elokuvakankaalta. Näytöksessä oli ehkä kolmannes penkeistä täynnä, joten samanlaista sukseeta tämä viimeinen Turhapuro-raina ei nauti mitä esimerkiksi suosituin Armeijan leivissä (muistaakseni Top-10 katsotuin kotimainen elokuva). Pakko mainita, että en ole koskaan ollut Uuno-elokuvien fani. Televisiosta ei ole tullut katsottua, kun tuo puskahuumori ei jaksa naurattaa kauheasti.

This Is My Life oli valitettavan epätasainen teos. Kehyskertomus seuraa iäkkään johtaja Turhapuron vaiheita vanhainkodin ja reality-tv-ohjelman välillä. Väliin on ripoteltu runsaasti arkistomateriaalia aikaisemmista Uunoista ja kotimaisen julkkisten suuri joukko tähdittää cameorooleilla tapahtumia. Mistä hitosta Ere Kokkonen oikein tuntee kaikenmaailman Mika Häkkiset tai Arvi Lindit? Elokuvana This Is My Life on halpojen ja kertaalleen naurettujen vitsien voittokulkua, sitä samaa mitä Uuno Turhapuro on ollut minulle tätä ennenkin.

Yleisönreaktioita kuunnellessa Turhapuron toilailut naurattivat joitakin katsojista, ei silti kokonaisvaltaista naururemakkaa. Kotitelevisiossa This Is My Life toimii varmasti, silloin uskaltaa nauraa ja tv-tuottajat hierovat karvaisia käsiä katsojalukujen kasvaessa.

* * /5

Medusan isku iskee

Viikonloppuna - olisiko ollut perjantaina tai lauantaina - katsoin Matt Damonin tähdittämän tuoreen teatterileffan Medusan iskun (2004). Joku fiksumpi voisi valistaa miksi Medusan isku eikä Meduusan isku?

Yllättävän viihdyttävä eikä oikeastaan tippaakaan pitkästyttävä elokuva. Tarina oli täynnä vauhdikkaita kohtauksia ja syventävissä hetkissä hahmot kehittyivät edes hieman. Plussana takaa-ajokohtauksessa runsaasti eurooppalaisia automerkkejä, koska tapahtumat sijoittuivat mm. Berliiniin. Useinhan tuntuu ettei autokantaa ole muokattu muun rekvisiitan mukaisesti elokuvaan sopivaksi. Avomallinen musta Saab 900/9-3 näkyi myös!

Siis ennen kaikkea viihdyttävä toimintatrilleri. Ei tästä varmaan muista parin vuoden kuluttua paljoakaan, mutta ei se elokuvan tekijöiden tarkoitus tuskin ole ollut.

* * * * /5

Vampyyrielokuvia

Tissejä, verta, vampyyreja ja jeesus!

Viimeviikolla katsastin kaksi kotimaista indie-elokuvaa. Kyselin Blood Ceremonyn Sami Haavistolta mahdollista arvostelukappaletta hänen ohjaamista elokuvista. Sain sähköpostitse vastauksen ja DVD:t luvattiin heti, kun uudemman elokuvan DVD-versio olisi valmis. Kuukauden päivät kerkesi vierähtämään ennen kuin paketti kolahti postiluukusta. Ehdin jo pelätä, että levyt olivat lähteneet vain "suurille" elokuvatoimittajille.

Elokuvaryhmä Blood Ceremonyn ensimmäinen elokuva Desire of the Innocent Blood tuli katsottua samaisena päivänä. Kysymyksessä oli ehdottomasti amatööriporukan leffa, ja kaiken kukkuraksi vieläpä mykkä/mustavalkoinen vampyyri-seksploitaatioraina. Tyylisuunnaltaan leffa jollaisia en ole katsonut kuin kourallisen, eivätkä ne olleet kovin kummoisia kokemuksia. DotIB tuli katsottua loppuun. Usein surkeat elokuvat jäävät katsomatta kokonaan, kun mielenkuvitus alkaa harhailla muualle ja haukotukset toistuvat tihenevästi. Haaviston ohjaus oli pääosin kamalaa kuraa. Taisin antaa elokuvalle jopa kaksi tähteä, vaikka nyt jälkikäteen siinäkin olisi yksi liikaa. Yksi hyvä puoli asiassa on, että nyt hyllystä löytyy yksi tämän lajityypin teos.

Blood Ceremonyn Rites of Blood ilmestyi siis tuoreeltaan myös minulle. Ensi-ilta taisi olla loppukesästä Helsingissä Bio Rexissä. Tupla-DVD:n bonuksista löytyi kuvamateriaalia ensi-illasta, joka muistutti enemmän teatteriesityksen ensi-iltaa mitä indieremmin elokuvan ensi-iltaa. Rites of Blood elokuvana oli parempi mitä Desire of the Innocent Blood. Virheistä oli otettu oppia. Silti opittavaa on edelleen roppakaupalla.
Positiivinen yllätys oli lisämateriaalit, joissa Haavisto sekä näyttelijät valottivat elokuvan tekovaiheita. Arvaa vain heräsikö minulla into osallistua johonkin indietuotantoon, kun seuraavan kerran kysellään talkoovoimia netin keskustefoorumeilla. En minä sentään kameran etupuolelle välttämättä haluaisi, mutta pelkkä tavaroiden roudaaminen ja ennen kaikkea leffan teon seuraaminen olisi jotain uutta. Toisaalta taidan olla sen verran arka ja taitamaton, että sanoista päästäisiin tekoihin asti.

Sami Haavisto - vaikka elokuvat eivät minua miellytä - tuntuu perusasiat osaavalta ohjaajanalulta, joka saa minun osalta kaiken kunnioituksen ja ihailun. On siinä Haavistolla ollut monta rautaa tulessa kahden vuoden aikana, kun pitää ottaa huomioon henkilöstön arkielämän vaatimukset kuin minimaalisen budjetin (3 000 euroa) rajoitteet.

Jostain tämäkin on aloitettava

Piruuttani päätin kokeilla tällaista blogi-juttua. Mikrobitistä luin artikkelin ja kiinnostus heräsi. Olenhan minä tällaisia lukenut aikaisemmin, mutta en sentään omaa ole viitsinyt perustaa. Katsotaan nyt kuinka monta tuntia ehkä jopa päivää tätä jaksan kirjoitella.

Mahdolliset aiheet joista kirjoittelen ovat elokuvat ja satunnaiset ajankohtaiset aiheet. Elokuvia tulee katsottua jonkin verran ja mielipiteeni julkaisen jo FilmGoerin sivuilla arvosteluina. Ei kaikista katsotuista elokuvista tule kirjoitettua omaa arvostelua, joten saattaa olla että tännekin blogiin eksyy pikkuarvioita.